Stam1na onnistuu haastamaan levy levyltä, vieläpä harvinaisen laadukkailla tuotoksilla. Mikä parasta, kehitystä tapahtuu varmoin askelin ja hienoinen taka-askel otettiin ainoastaan Nocebo-levyn kohdalla. Tuore albumi Elokuutio on Viimeinen Atlantis -levyn tyyliin konseptituotos. Viimeinen Atlantis pyöritteli ympäristökatastrofia, Elokuutio iskee hampaansa ’digikatastrofiin’. No mikä jottei, Stam1nalle teemakokonaisuuden pyörittely tuntuu luontevalta. Kiharainen musiikki sopii mainiosti tarinan kerrontaan. Uudistavana elementtinä bändi testaa tuhdimpaa syntikkakuviointia. Erityiskiitos lauluosuuksista jotka ovat vahvempia ja hallitumpia kuin koskaan ennen.
Kiekon alku kuulostaa ilmavalta, progressiivisemmalta Stam1nalta. Syntikan vahvemmalla asemalla korostetaan lainassa olevia takavuosien progevivahteita. Ikoneklasmia ja Elokuutio miellyttävät suuresti allekirjoittaneen korvaa. Lämmin progressiivisuus tuo bändiin uutta ilmettä. Tosin Stam1na ei lähde syntikkaprogeilemaan koko levyn mitalla, Meidänkaltaisemme lataa ilmoille murinapotkuraivaria ja tahti on kuin Rotten Soundin levyllä. Raskaampi metallivyörytys sujuu bändiltä mallikkaasti, soundi on yleisen linjan mukaisesti kireän kuristavaa. Osaltaan useamman biisin tukeva tööttäysputki kaventaa ja jähmettää bändin ilmeikästä poreilua. Stam1nalla on kuitenkin heittää tulille tyrmäävän meneviä kertosäkeitä, esimerkkinä turboahdettu Pienet vihreät miehet. Mätä hohtava omena ja Kuudet raamit ovat jokaisella mittapuulla parasta mahdollista Stam1naa. Ei olisi maailman kymmenes ihme, jos ulkomailla tosissaan innostutaan kyseisestä rähinäremmistä.
Erityismaininta arvoituksellisesti säksättävälle tekeleelle nimeltään D.S.M., joka on suoranaista elämän eliksiiriä koukeroisen vauhtimetelin ystäville. Myös Valhe on pidättelevällä ja ajoittain jopa herkällä tunnelmoinnillaan uuteen aamuun katsova tekele. Kokonaisuus on vahva, raudanluja, tiukka, haastava mutta progemetallin näkökulmasta parempaankin olisi ollut eväitä. Kiekon kahdessa ensimmäisessä viisussa olisi ollut ainesta ja suuntaa koko levyn tarpeisiin. Vähemmän aaaaaarrrgggg-osastoa ja enemmän syntikkaporeilua. Mutta ehkä ensi kerralla. Lievä uudistuminen ei Stam1nan kohdalla liene poissa laskuista tulevaisuudessakaan.
