Oululaisen rähinämoottori Radiopuhelimet onnistui vuonna 1992 julkaistulla Jäämeri-albumilla ulostamaan maailmaan kuivakkaan kulmikasta indie/avantgarderokkia, älykästä rähinää. Tosin ostavan kansan hämmennys oli suurta. Bändi jatkoi myös seuraavalla albumilla Riku Mattilan ja Mikko Karmilan valvovien korvien alla. Vuonna 1993 ilmestynyt Maalla soi riffivetoisena ja suoraviivaisena, paikoin psykedeelisena. Riffi on kuningas ja Svart Recordsin uudelleenjulkaisun saatesanoista (Jarno Mällinen) voi lukea riffien olleen jopa suuremmassa asemassa mutta Mikko Karmilan lopullinen miksaus käänsi kuulemma skebariffien ja vokaalisuorituksen painoarvot päälaelleen. Niinpä Mikko Karmila sorvasi osan miksauksista uudelleen.
Jynkytystä, vyörytystä, sähköistä jyystämistä, koleaa hypnoottisuutta – Maalla-albumilla Radiopuhelimet luottaa mantramaiseen sirkkelisoundiin, joka tiukkuudessaan raastaa ja repii kuin tammikuinen viima. Vimmaiset riffipurkaukset Tänä iltana ja Lähiössä puristavat kuulijaa ruuvipenkkiin. 22 Pistepirkkomaisella syntikkaujelluksella raskautettu Kahvila Keidas on outo trippi – tundraindietä. Paha puoli, väkivaltaista räkägaragea. Levyn nimibiisi Maalla on kuin tundragaragesta innostunutta Röyhkää. Hei hei on harvinaisen ilkeä räkä-garage kettuilevalla vihapuheella varustettuna. Levyn loppupuolen pari psykedelialla kyllästettyä rutistusta valahtaa jo rasittavuuden puolelle.
Maalla ei soundien osalta yllä vastaavaan timanttiseen ajattomuuteen ja raakuuteen kuin bändin edellinen tuotos Jäämeri. Kitarasoundi on terävän kuivaa mutta kokonaissoundi puree kireämmin Jäämeri-albumilla. Levyltä on aistivinaan ristiriitaisuutta, toisaalta vahvasti riffivetoisen materiaalin ei ole tarkoituskaan saavuttaa kliimaksiaan ilmiselvien kertosäkeiden kohdalla. Svart Recordsin vinyylinä tapahtuvan uusintajulkaisun toivoisi leviävän mahdollisimman moneen kotiin. Nykypäivän kotimaisen angstirockin juuria johtaa suoraan myös Radiopuhelimet-orkesterin 90-luvun tuotantoon.
