Marko Kilpi ennustaa Undertaker-dekkarisarjalle pitkää elinkaarta: ”Joka kirjan kohdalla koen paineita ja ne kasvavat aina loppua kohti” – lue haastattelu

Dekkarikirjailija Marko Kilpi kertoo Mesta.netin haastattelussa kehutuista Undertaker-dekkareistaan, äänikirjoista sekä työstään kirjailijana ja kansanedustajana. Hän muistelee myös uransa salama-alkua ja kertoo kesäsuunnitelmistaan.

Hei. Mitä sinulle kuuluu?

Erinomainen kysymys. Kuuluu kaikenlaista vähän liikaakin. Olemme eläneet hyvin poikkeuksellisia aikoja ja olen päässyt tarkastelemaan ja vaikuttamaankin asioihin suoraan valtion ytimestä. Voi olla, että samanlaista kokemusta ei tule enää koskaan kohdalleni, eikä kenenkään muunkaan kohdalle. Varmuudella tämä on ajanjakso elämässäni, jota muistellaan kiikkustuolista käsin. Se on myös varmaa, että tämä ralli ei ole vielä päättynyt. Ei lähellekään. Voi olla, että nyt on ajettu vasta lämmittelykierrokset.


Syyskuussa ilmestyy neljäs Undertaker -dekkarisi Kuoleman kosketus. Millaista menoa ja meininkiä on luvassa tällä kertaa?

Menoa tulee olemaan tuutin täydeltä. Neljä kirjaa muodostaa oman kokonaisuutensa ja tämä kokonaisuus kokee jonkinlaisen päätöksensä neljännessä kirjassa. Itse sarja jatkuu kyllä edelleenkin. Alun pitäen suunnitelma oli, että tämä aloituskokonaisuus on 6-8 kirjan mittainen, mutta jatkuvajuonisena tarinana se on todettu olevan liian pitkä ja siksi liian haasteellinen. Tästä syystä neljäs kirja on sarjan suurin kaikissa mittasuhteissa mitattuna ja itse tarinakin kasvaa yllättävänkin suuriin mittasuhteisiin. Tarinalinjoja on paljon, samoin eri aikatasoja, joten neljäs kirja on myös haastavin kirjoittaa ja haastava se on lukijallekin. Yksi asia on ainakin varmaa – tämä kirja ei aliarvioi lukijaansa.


Kaikki Undertaker-kirjasi on julkaistu äänikirjoina. Äänikirjojen suosio on jyrkässä nousussa. Millaisena näet äänikirjan tulevaisuuden?

Viimeisimmän lukee upea Peter Franzen, aito suomalainen Hollywood-tähti ja oli valtavan suuri ilo ja kunnia, että Pete kirjan suostui lukemaan. Petehän asuu Ranskassa, joten jouduimme tekemään poikkeuksellisia järjestelyjä, jotta tuotanto mahdollistui. Kolmas Undertaker kirja on luettu maagisessa Marseillen kaupungissa äänikirjaksi. 

Äänikirjat ovat antaneet kirjallisuuden täysin poikkeuksellisen piristysruiskeen ja tuonut kirjallisuuden lähelle sellaisia ihmisiä, joita lähellä se ei aiemmin ollut. Kasvu on ollut tähtitieteellistä ja UT-projektin kanssa olemme olleet kehityksessä mukana alusta saakka. Minulle ehdotettiin Storytelin kelkkaa lähtemistä silloin, kun Storytel Finland perustettiin Mari Wärrin olohuoneen nurkkaan. Siihen aikaan äänikirjat olivat hyvin marginaalista touhua tyyliin – ihan kiva, että niitä tehdään. Haistoin kuitenkin siinä jotain poikkeuksellista ja hyppäsin mukaan. Loppu onkin historiaa. Äänikirjathan muokkaavat kaikin puolin kirjallisuuden dynamiikkaa.

Kansainväliset julkaisusopimukset ovat ainakin omalta osaltani menneet täysin toisella tavalla kuin ennen. Ruotsihan on suomalaiselle kirjallisuuden todella vaikea maa, jos sinne saa sopimuksen, niin se tarkoittaa sitä, että kaikki merkittävät maat on sitä ennen saatu mukaan. Undertakerin kohdalla nimenomaan Ruotsi oli ensimmäinen ulkomaa, jossa se julkaistiin, eikä seuraavakaan kielialue ollut kovin tavanomainen, sillä Ruotsin jälkeen UT julkaistiin arabiaksi. 

Undertakerdekkarisarjaasi on kehuttu koukuttavaksi ja kiehtovaksi. Miten pitkä elinkaari sillä tulee olemaan?

Todennäköisesti hyvin pitkä, jos ei jopa loputon. Kun saan nyt tämän aloituskokonaisuuden valmiiksi neljännen kirjan kohdalla, tarina muuttuu hiukan perinteisemmäksi rakenteeltaan, eli tarina/kirja. Sarja ei sen jälkeen jatka enää niin leimallisesti jatkotarinana, mitä se nyt on. Minulla on jo täysin selvät sävelet, kuinka UT neljännen kirjan jälkeen jatkuu ja sieltä löytyy ehtymätön suoni pumpata kansien väliin kelvollista tarinaa. Sarjasta on vastikään tehty kolmen kirjan iso sopimus, joka sisältää tämän paraikaa työn alla olevan neljännen osan. Jatkuvuus on siis betonoitu lujalle pohjalle.


Kirjoillasi on laaja ja uskollinen lukijakunta. Koetko koskaan paineita?

Joka kirjan kohdalla koen paineita ja ne kasvavat aina loppua kohti. Nyt on poikkeuksellinen aika kirjoittaa, sillä elämäni meni rajusti uusiksi, kun tulin valituksi kansanedustajaksi. Politiikassa olen aikamoinen untuvikko, joten astuin täysin uuteen maailmaan, jossa opittavaa riittää joka päivä ja valtavalla tavalla ja toisaalta paineistus on kova, sillä virheitä ei juurikaan sallita. Panokset ovat kovia, kun hoidetaan isänmaan asioita. Alkuun muutos oli stressaava, se vaikutti väkevästi kirjoittamiseen, alitajunta ei toiminut ollenkaan, koska inputia tuli niin valtavat määrät. Tilanne kuitenkin tasaantui, kun aloin päästä sisään uuteen elämään ja sieltä se on alitajuntakin elpynyt shokista. Nyt väittäisin, että tarinaa tulee entiseen malliin, jos ei jopa paremminkin. Tätä kirjaa kirjoittaessa, pää takoo jo taustalla seuraavaa kirjaa, joka on aika tavallinen tilanne minulle.

Suurin paineen aiheuttaja on lopulta aina minä itse. Jokainen kirja pitää olla parempi kuin aiempi ja jokaisen kirjan kohdalla minun pitää yllättää ja ylittää itseni. UT-sarjassa vastaanotto on ollut huikean hyvä ja näin suuressa sarjassa itsensä ylittäminen jokaisen kirjan kohdalla kasvaa jatkuvasti vaikeammaksi. Väitän kyllä, että tämä neljäs kirja tulee kriteerit täyttämään, sen tietää jo nyt.


Tosiaan olet toiminut kansanedustajana vuodesta 2019 lähtien. Miten muuten se on muuttanut elämääsi?

Vähän kaikki on mennyt uusiksi. Paikkakuntaakin pitää viikoittain vaihtaa. Asumisesta lähtien kaikki on ollut uutta ja outoa. Näin hiukan päälle 50-vuotiaana näin suuret muutokset ovat vaikeita ja kriisiytyviäkin. Tähän ikään mennessä olet ennättänyt rakentaa elämäsi tietynlaiseksi ja hyvin todennäköisesti siinä tilanteessa viihdytkin. Elämä on ainakin jossain määrin ennakoitavissa ja sinulla on tietynlaista asiantuntijuutta omasta elämästäsi ja työstäsi. Yhtäkkiä se kaikki muuttuu ja omalla kohdallani tuntui siltä, että valahdin takaisin lähtöpisteeseen ja piti opetella melkein kävelykin uudelleen. Muutos ei ole ollut helppo ja kyllä se vaatii tietynlaista rohkeuttakin. Mutta se kannattaa. Näkökulma on tietyltä osin muuttunut, mutta samalla huomaat, että kyllä se asiantuntijuus ainakin joistakin asioista on olemassa edelleenkin. Ainakin elämästä yleensä, jos ei muusta ja se on jo aika tärkeä ominaisuus ihmiselle, joka edustaa kansaa. Jos tästä reissusta ei muuta käteen jää, niin kyllä siitä tulee roppakaupalla oppia elämästä ja yhteiskunnasta. Kyllä kansanedustajuus on melkoinen yhteiskuntatieteiden superyliopisto. Ja kyllä siellä myös törmää asioihin, jotka kutkuttavat kummasti kirjailijankin mieltä. En pidä sitä ollenkaan huonona asiana.


Esikoisdekkarisi Jäätyneitä ruusuja julkaistiin vuonna 2007, ja voitit sillä Vuoden johtolanka -palkinnon. Millä mielin muistelet kirjailijanurasi alkuaikoja?

Saavutin paljon nopeasti ja heti alkuun. Ensimmäisellä kirjalla Vuoden johtolanka-palkinto ja Lasiavain-palkintoehdokkuus parhaasta pohjoismaisesta rikoskirjasta. Kyllähän se melkoista oli heti ensimmäisen kirjan jälkeen istua Lasiavain-palkintogaalassa samassa pöydässä Jo Nesbon ja Johan Theorinin ja muutaman muun huippudekkaristin kanssa. Theorinkin kanssa tutustuin paremminkin ja Johan silloin palkinnon ansaitusti veikin Yömyrsky-teoksellaan. Tykkäsin kirjasta todella paljon. 

Heti seuraavalla kirjalla oltiinkin sitten jo Finlandia-ehdokkaana ja tässä genressä se on perin harvinaista. Minun lisäkseni siellä on ollut vain Matti Yrjänä Joensuu. Kolmannesta kirjasta tehtiin elokuva ja se sai 10 Jussi-ehdokkuutta ja Eero Aho pokkasi todella ansaitusti ensimmäisen Jussi-pystinsä Lallin roolista. Elokuva on ollut aina ensirakkauteni ja kun Aku Louhimies tuli ja teki kirjastani elokuvan, oli se aikamoinen unelmien täyttymys. Samoin oli melkoinen shokki, kun saman kirjan elokuvaoikeudet myytiin Hollywoodiin. Voin vakuuttaa, että tunnelmat olivat välillä melkoisen absurdit, kun yhtäkkiä kekkuloit paikan päällä palavereihin kovan luokan Hollywood-tuottajien kanssa. 

Toisin sanoen aivan uskomattoman hienona muistoja liittyy alkuaikoihin. Käsittämättömiä suorastaan.

Mitä kirjoja aiot lukea kesän aikana?

Juuri nyt on menossa Yuval Noah Hararin Homo deus – huomisen lyhyt historia. Vastikään sain luettua samalta mieheltä 21 oppituntia maailman tilasta. Seuraavaksi työn alle otetaan Hararin Sapiens – ihmisen lyhyt historia. Luonnollisesti on myös luettava poliisikollegani Niko Rantsin esikoisdekkari (Sinun puolestasi vuodatettu), jonka taustalla olen kummitellut alusta saakka.


Mitä muuta aiot kesän aikana?

Kirjoittaa kirjaa. Rajun elämänmuutoksen ansiosta olen aikataulusta kovasti myöhässä ja paljon on vielä tehtävää. Käytännössä kaikki liikenevä vapaa-aika tulee menemään siihen työhön. Vasta sen jälkeen katson, mitä muuta voin tehdä ja mihin muuhun aikaa jää. 

Kuva: Juha Metso

Tutustu Marko Kilven kirjoihin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone