Minna Kaupin elämäkerta on lämmin ja kaunistelematon kuvaus sinnikkään urheilijatähden elämästä

minna kauppi kansi

Ari Väntäsen kirjoittama elämäkerta Suunta/vaisto kertoo, kuinka pienestä ja sinnikkäästä asikkalaistytöstä tuli maailmanmestari.

Suunta/vaisto on lämmin mutta kaunistelematon kuvaus Minna Kaupin elämästä. Väntänen kirjoittaa myötäeläen ja avoimesti urheilijatähden uran huippuhetkistä ja elämän karikoista.

minna kaupp kanskuvaMinna Kauppi voitti urallaan yhdeksän maailmanmestaruutta ja hänestä tuli Suomen kaikkien aikojen menestynein suunnistaja. Samaan aikaan elämään mahtui myös surua ja draamaa.

Urheilu-uraa varjostivat krooninen sairaus, äidin kuolema sekä ongelmallinen parisuhde.

Kilpailuhenkisyys näkyi Kaupissa jo varhain. Lähes kaksi vuotta vanhempi isosisko Riina oli hyvä kirittäjä. Siskokset kisailivat kaikesta mahdollisesta ja molemmat halusivat voittaa.

”Me oltiin aina innokkaita kilpailemaan, vaikka välillä tuli turpaan tai itku. Vahva kilpailuvietti on huippu-urheilijalle eduksi. Sen avulla syttyy tiukoissa kilpailutilanteissa sen sijaan, että jäätyisi paineiden alla.”

Suunnistuksen pariin Minna päätyi kahdeksanvuotiaana, kun joku Asikkalan Raikkaasta ehdotti Kaupin sisaruksille uutta lajia. Metsä oli heille ennestään tuttu paikka, sillä vanhemmat olivat aktiivisia luontoihmisiä.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Kauppi ei ollut lapsena lupaava juniori. Hän oli vielä yläasteikäisenä b-luokan suunnistaja

”Mua ei koskaan tarvinnut pakottaa suunnistamaan, koska tykkäsin siitä. Tarina ei kuitenkaan mene niin, että osasin heti suunnistaa tosi hyvin ja että sen takia musta tuli ammattilainen. Karttamerkkien opetteleminen ei kiinnostanut mua alussa ollenkaan, ja pelkäsin eksymistä todella paljon. Suunnistuskoulun opettajat ovat sanoneet myöhemmin, että he eivät ikinä olisi uskoneet, että musta koskaan tulisi suunnistajaa. Saati huippusuunnistajaa.”

Kirja vie lukijan suunnistuskisoihin ja keskelle rankkoja harjoituksia. Suunnistajan ja luonnon kohtaamisia sekä itse lajia kuvataan kiehtovalla tavalla.

Sitten alkavat taas totuuden hetket. Edessä on jälleen kivipaasia, joita yritän ymmärtää juostessani jyrkkää rinnettä ylös. Onneksi ylös mennessä on enemmän aikaa. Seisahdan pariin otteeseen ja pidän huolen, että vasemmalla olevat selkeimmät muodot pitävät paikkansa. Leimaan ja lähden kohti uutta labyrinttia.

Kesäkuussa 2005 Jukolan viestin aikana Kaupin perhettä kohtasi tragedia. Kotiin kisoja seuraamaan jäänyt äiti kuoli sydänkohtaukseen. Kauppi sai tiedon äidin kuolemasta heti maaliin tulon jälkeen.

Se hetki ja ne tunteet eivät lähde mielestäni koskaan. Kaiken peittää lopullisuuden loputon tyhjyys, liian todellinen käsitettäväksi. Lysähdän maahan. Kuvat äidistä vilisevät silmissä kiivasta tahtia. Seurateltan valtaa suru, jota ei voi ymmärtää kukaan muu kuin meidän perheemme.

Suru toi mukanaan liikkeessä pitävän ajatuksen: Minna halusi voittaa maailmanmestaruuden äidilleen. Vuotta myöhemmin Århusissa viestimatkalla tulee kultaa. Viestikulta ei kuitenkaan tyydyttänyt häntä, joten kisoista jäi pettymyksen maku.

”MM-voitonnälkä oli niin kova, että kaikki muu oli pelkkää sivuseikkaa. Sama juttu kuin koulussa, kun ysillä alkavat numerot tuntuivat ihan onnettomilta.”

Kirja maalaa Kaupista periksiantamattoman persoonallisen kuvan urheilijana. Entinen kilpasisko ja hyvä ystävä Maria Rantala kehuu kirjassa hauskaan sävyyn, kuinka Kauppi ja gps-seuranta ovat kuin luodut toisilleen.

”Minna tekee välillä isojakin virheitä mutta on myös niin kova juoksemaan, että saattaa silti voittaa. On jännää katsella, kun joku pörheltää mihin sattuu kaksi minuuttia ja korjaa sitten tilanteen tossuillaan. Minna alkoi menestyä juuri niihin aikoihin, kun gps-seuranta vei suunnistuksen televisioon.”

Kauppi oli pitkään kihloissa suunnistaja Pasi Ikosen kanssa. Kauppi toteaa kirjassa, ettei hänestä olisi tullut yhtä hyvää suunnistajaa ilman Ikosen valmennuksellista tukea.

Toisaalta elämää varjosti puolison alkoholiongelma. Aluksi Kauppi ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Tai ei halunnut ymmärtää.

”Ongelmaa oli vaikea tunnistaa, koska sana ”alkoholisti” toi Minnan mieleen jotakin aivan muuta kuin Pasi Ikosen kaltaisen ihmisen. Siihen liittyi vahvoja mielikuvia, ja niitä oli vaikea yhdistää Pasiin, joka ei ollut katuojassa makaava ihmisraunio vaan huippu-urheilija.”

Kauppi ja ikonen erosivat vuonna 2012. Myös Ikosta on haastateltu kirjaan.

Kirjassa kerrotaan myös Kaupin ja hänen aviomiehensä Simo ”Sipe” Santapukin yhteisestä taipaleesta. Pari tapasi toisensa sattumoisin Himoksen juhannusfestivaaleilla. He pelkäsivät, että orastava suhde päätyisi juorulehtiin. Siksi ensitreffit olivat Heinolan ABC:n Kirjapörssissä.

Minna Kaupin elämä huippu-urheilijana päättyi syksyllä 2015.

Periksi antaminen ei ole koskaan ratkaisu, mutta sen olen ymmärtänyt, että joskus polku päättyy. Umpimetsän jälkeen löytyy kuitenkin aina uusi polku tai tie kotiin.

Suunta/vaisto päättyy onnellisesti. Elämä, uusi sellainen, on vasta edessä.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Suunta/vaisto-kirjasta. Suunta/vaisto on saatavana myös e- ja äänikirjana. Lue näyte kirjasta täältä.

Lue myös

Ari Väntänen kirjoitti elämäkerran Minna Kaupista: ”Minnan mielestä oli lähinnä plussaa, että en tiedä urheilusta mitään”

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone