Epämukavuusalue on sana, joka on viime aikoina tullut tutuksi lähinnä erilaisista lauluformaattikilpailuista. Sana hiipii väistämättä mieleeni Johanna Yona Pitkäsen (ent. Louhivuoren) uuden albumin Tango A La Yona kohdalla. Seinäjoella vietetyistä nuoruusvuosista huolimatta oma siteeni tangoon on jäänyt vähäiseksi, lähimmän kosketuksen jäädessä lähinnä markkinahumun vastapainoksi rakennettuun tangovapaaseen baarivyöhykkeeseen.
Reilussa vuosikymmenessä paljolti keski-ikäisten musiikiksi mielletty tango ja iskelmä ovat raaputtaneet itsestään ikäleimaa pois. Silti Yonan tangomarkkinoille osallistuminen oli pienoinen yllätys. Tango A La Yona –albumi sen sijaan on Yonalle luonnollinen jatke.
Tango A La Yonasta on muotoutunut artistin näköinen kokonaisuus, jossa samalla kuuluu traditionaalinen tangon henki. Jouset ovat merkittävässä roolissa, eikä hyppy aiemmasta materiaalista ole lopulta niin suuri kuin paperilla voi tuntua. Hyvänä esimerkkinä on Pilvet Liikkuu, Minä En –albumilta uudelleen sovitettu Syyssävelmä, jolle tehdyt muutokset ovat lopulta yllättävän vähäisiä.
Yona heittäytyy tangoihin suurella sydämellä. Kerkko Koskisen kirjoittamalla Tulppaanisi-kappaleella Yona esittelee monipuolisuuttaan laulajana kasvattaen ilmaisuaan herkkyydestä vahvaan tangomaiseen tulkintaan. Suurimmaksi osaksi kappaleet ovat uusia sovituksia vanhoista tangoista. Tunnelma kurkottelee vahvasti menneisiin vuosikymmeniin tuoden paikoin mieleen hämyiset jazz-kuppilat. Painopiste pysyy silti tangoissa, joista moni olisi ilman hakkaavia tangorytmejä sovitettavissa popahtavampaan muotoon. Ehkäpä Yona tekee tangon kanssa vielä saman minkä Mariska iskelmälle. Asennetangolla voisi olla huonompikin soihdunkantaja.
