Viljami Mehto on Porvoossa vaikuttava muusikko, säveltäjä, pianisti ja nuohooja (?), jonka Deliberate Happenstance -niminen kiekko on hämmentävä kokoelma sielukkaita ja jazz-henkisiä elektro-ja konemusiikkiviisuja. Tosin lokerointi on vaikeaa sillä pitkällä aikavälillä vaihtelevien muusikoiden kanssa sorvatut kappaleet eivät noudata kaavoja. Mukana on trip hop -tyylistä tunnelmointia, fuusiojazzia, sielukasta dancepoljentoa ja runonlausuntaa. Pysyvää on ainoastaan jazz-henkinen groove ja elektroniset lisukkeet.
Koska albumin viisuja on äänitetty vuosina 2008-2013, punainen lanka on ehtinyt mennä solmuun useaan kertaan. Kiekon alusta löytyy kolme kappaletta, jotka operoivat vahvoilla miesäänillä. The sea, the sky and she päästää irti tumma-äänisen Conrad Isidoren ja jazz-henkinen groovepala toimii mainiosti. Rhenium on hämmentävä fuusiopala vahvan hammondin ja runonlausunnan siivittämänä. I left a hand holding mine lainaa Marko Putkosen jylhää ääntä, melkein kuin Sir Christopher Lee. Hämärä fuusio/progeskeba on mainio lisämauste. Mutta vasta naisäänten mukaantulo saa levyn nousemaan siivilleen.
Heidi Kiviharjun vokaalivastuussa What is enough on hyvinkin Portishead-tyylinen nytkyttely – ultra-coolia. Electro-funk -pala Niceness ja groovaava I don’t mind tavoittavat orgaanista tunnelmaa. Arvoituksellinen kamarifuusiojazz The men of adventures with soft values valuu jo taiteen puolelle.
Viljami Mehton hienovarainen eletroninen kamarifuusiojazz innostuu paikoin hyvinkin jazz-henkiseksi irrotteluksi. Allekirjoittanut innostui toden teolla levystä vasta naisäänten ilmestyessä kuvioihin. Deliberate Happenstance on taiteellisesti korkeatasoinen albumi, jossa on sielua ja orgaanista otetta vaikka muille jakaa.
