Italiassa asuvan Vera Valan uusi Salla Kotka -dekkarisarja on edennyt toiseen osaan. Vala kertoo seuraavassa muun muassa, mistä kiehtova kirjasarja sai alkunsa ja mitä hän on itse lukenut viime aikoina.
Salla Kotka -sarjan toisessa osassa Sisilialainen puolustus rikollisia profiloiva Salla jahtaa sarjamurhaajaa Milanon liepeillä. Kirjassa sukelletaan rikollisen mielen ytimeen, eikä jännitystä ja vaarallisia tilanteita puutu. Dekkarisarjan ensimmäinen osa Italialainen peli julkaistiin viime vuonna.
Mikä uudessa Salla Kotka -sarjassa kiehtoo ja vetää sinua puoleensa?
Salla Kotkasta kertova sai alkunsa, kun aloitin itse psykologian opinnot yliopistossa Milanossa. Olin alun perin miettinyt naispoliisista kertovaa sarjaa. Osallistuttuani sarjamurhaajien profilointia koskevaan seminaariin kuitenkin tajusin haluavani päähenkilöksi psykologin.
Tuntui luontevalta kertoa nimenomaan Sallan uran alkuvaiheista, jossa hän tekee vasta sekä psykologin että oikeuspsykologi tutkintoon kuuluvaa harjoittelua. Halusin nimittäin päähenkilöstä inhimillisen hahmon puutteineen ja epävarmuuksineen tietynlaisena vastapainona dekkareissa väliin esiintyville epätodellisen ylivoimaisille hahmoille.
Samoin minua kiinnosti hyödyntää omia tietojani oikeuspsykologiasta ja myös kriminalistiikasta. Olen aina ollut hyvin kunnianhimoinen dekkareitteni taustatyön suhteen, se vaatii minulta usein enemmän aikaa kuin itse kirjoittaminen.
Tällä hetkellä suoritan Milanon Bicocca-yliopistossa kliinisen psykologian maisterintutkintoa että lisäksi napolilaisessa psykojuridiikan oppilaitoksessa kaksivuotista kriminalistiikan tutkintoa. Molemmista oppikokonaisuuksista on jäljellä vielä vuosi, ja hyödynnän kummaltakin alalta oppimiani asioita kirjoittaessani.
Millaista sitä on ollut kirjoittaa ja luoda uusia maailmoja hahmoja?
Uusien henkilöhahmojen kehittäminen on aina ollut minusta kiehtovaa. Olen ylipäätään kiinnostunut ihmisistä, ja siinä yksi syy, miksi päätin opiskella myös psykologiksi.
Kehitän henkilöhahmoille hyvin yksityiskohtaiset henkilöhistoriat, vaikka lopulta kirjoihin niistä päätyykin vain murto-osa. Tuntemalla hyvin henkilöhahmon taustat on kuitenkin helpompi kuvailla heidän käytöstään ja piirteitään johdonmukaisesti. Henkilöhahmojen toiminnan on noudatettava tarinan sisäistä logiikkaa samalla, kun niiden on oltava perusteltavissa myös todellisen maailman logiikan mukaisesti.
Psykologinen jännitysdekkarin hahmot ja tapahtumapaikat vaikuttavat hyvin realistisilta. Opiskelet itse psykologiaa Milanon yliopistossa. Millä tavoin se on muuttanut lähestymistapaasi rikosten maailmaan kirjailijana?
Toisaalta psykologian opiskelu on ollut inspiroivaa, sillä se on auttanut syventämään ja selittämään henkilöhahmojen piirteitä ja käytöstä. Toisaalta psykologian opiskelu akateemisella tasolla voi olla myös rajoittavaa.
Omassa yliopistossa painotetaan paljon neurotieteitä ja myös tieteellistä, tilastollisesti merkittäviin tutkimustuloksiin perustuvaa näkökulmaa psykologiaan, kun taas kaunokirjallisuudessa kiinnostavimmat ilmiöt koskevat usein poikkeuksia.
On siis ollut pakko oppia tasapainottelemaan tieteellisen tarkkuuden ja kaunokirjallisuuden vaatimusten välillä.
Samalla tavalla myös kriminalistiikan opiskelu on ollut sekä hyödyllistä että myös turhauttavaa. Opiskelemme käytännön rikostutkimusta tekevien opettajien johdolla, eikä näkökulma oikeassa rikostutkinnassa ole useinkaan niin dramaattinen kuin esimerkiksi tv-sarjoissa tai vaikka monissa dekkareissa.
Pyrin kuitenkin kirjoittamaan aina niin, että sekä psykologian että kriminalistiikan kannalta tarinani ovat johdonmukaisia ja mahdollisia, vaikka joskus hyödynnänkin tarinan käänteissä pikemminkin poikkeuksia kuin todellisuudessa yleisimpiä tapahtumia. Esimerkiksi vaikka Italiassa on tutkittu paljon sarjamurhaajia ihan siksi, että tutkimusmateriaalia on paljon olemassa, niin onneksi heitä on kuitenkin todellisuudessa vähemmän kuin omissa kirjoissani.
Olet aiemmin kirjoittanut kuusiosaisen Arianna de Bellis -dekkarisarjan ja Aprikoosiyöt -romaanin. Millä mielin katsot tähänastista matkaasi kirjailijana?
Kirjoittaminen on ollut tärkeä osa identiteettiäni jo lapsuudesta saakka, ja olen ollut todella onnekas, kun olen voinut tehdä kirjoittamisesta ammatin. Vaikka olen ollut kirjailija jo yli 10 vuotta ja kirjoittanut 10 romaania, niin tunnen usein olevani yhä urani alussa. Kirjoittaminen kun on ala, jossa voi uudistua kirja kirjan jälkeen ja kokemus auttaa kehittymään aina vain paremmaksi.
Millaista kirjallisuutta luet vapaa-ajallasi? Mitkä teokset ovat sykähdyttäneet viimeksi?
Luen kaikenlaista laidasta laitaan. Dekkaristeista viimeaikaisia löytöjä ovat olleet Tana French ja Heine Bakkeid, suomalaisista kirjailijoista luen käytännössä kaiken esimerkiksi Kari Hotakaiselta ja Joel Haahtelalta. Luen paljon myös tietokirjallisuutta, suosittelen kaikille ruotsalaisen psykiatri Anders Hansenin Aivobluesia sekä Kari Enqvistin fysiikkaa popularisoivia teoksia.
Mitä odotat tulevalta syksyltä?
Syksystä on tulossa ehkä kiireisin elämässäni. Aloitan maisteritutkinnon viimeisen vuoden ja gradun sekä kirjoitan loppuun ensi kesäkuussa ilmestyvän kolmannen osan Salla Kotka -sarjaan. Lisäksi luvassa on matkoja lähes joka kuukausi, ja kriminalistiikan opinnot syövät myös osan vapaa-ajasta. Perhekin tarvitsee läsnöoloa, ja siksi rajoitankin esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä, kun kaikkeen ei ole aikaa, prioriteettien on oltava selviä.
Sisilialainen puolustus on saatavilla e-kirjana ja Anniina Piiparisen lukemana äänikirjana.
Vera Vala on asunut Italiassa 25 vuotta. Hän rakastaa vaikeita arvoituksia, tiedon hankkimista, shakkia ja laitesukellusta. Hän asuu perheensä kanssa Milanossa.
Kuva: Mikko Rasila
