Nokiasta on kirjoitettu vuosien varrella ainakin toistakymmentä kirjaa ja nyt on Nokialla työskennelleen Vesa Helkkulan vuoro.
Kari Kairamon johtajakaudella Nokiassa työskennellyt Vesa Helkkula tarjoaa kirjassaan Nokia -Kairamon myrskyisä vuosikymmen (Minerva) uuden aikalaisnäkökulman yhtiön kansainvälistymisen kauteen. Kirjassaan hän kertoo syistä, jotka saivat Nokian lähes polvilleen ja mikä ajoi yhtiön kriittisiin virheisiin.
Vesa Helkkula toimi vuosina 1987 ja 1988 Nokian pääkonttorin strategiaosastolla silloisen pääjohtajan Kari Kairamon esikunnassa yrityssuunnittelupäällikkönä.
Kairamo oli Nokialle ja suomalaiselle yhteiskunnalle merkityksellinen hahmo. Hän oli Nokian toimitusjohtaja vuodesta 1974 ja pääjohtaja 1977–1988. Kairamon aikakaudella Nokia laajeni ja panosti huipputeknologiaan, mutta pitkän onnistumisjakson jälkeen johdossa tehtiin valtavia virheitä, jotka olivat johtaa yhtiön tuhoon.
”Kairamon johtaminen tuotti Nokialle menestystä pitkälle myöhäiseen 1980-lukuun asti. Vauhti oli kuitenkin liian kova, ja tavoitteet Nokiasta eurooppalaisena yrityksenä kariutuivat. Nokia toteutti suuria yritysostoja, ja Nokia – Kairamon myrskyisä vuosikymmen näissä tapahtuneet harha-askelet olivat viedä yhtiön lähes polvilleen”, Helkkula kertoo kirjassa.
Kirja valaisee hyvin 1980-luvun teollisuuden ja rahoitusmarkkinoiden murrosta sekä nousukautta. Helkkula kirjoittaa tapahtumista tarkasti mutta lennokkaasti. Kaiken kaikkiaan kirja on mielenkiintoinen lukukokemus.
Kirjoittaessaan Helkkula kaiveli muistikirjojaan. Kirjassa on asioita, joita ei ole aiemmin kerrottu julkisesti. Helkkula oli läsnä muun muassa, kun Kairamo antoi selkeän kehotuksen 13.4.87 yhtymäjohdolle: “Ostakaa yrityksiä Euroopasta”.
Nokiaan iski vauhtisokeus. Monessa tapauksessa ostamisen perusteita ei käsitelty asianmukaisella tavalla, eikä Helkkula kuullun kenenkään sisäisestä hallituksesta esittävän kriittisiä arvioita hankinnan kannattavuudesta ja järkevyydestä.
Tekivätkö jatkuvat onnistumiset Kairamosta ja Nokiasta ylimielisiä – vai oliko kyse malttamattomuuden tuomasta ylimalkaisuudesta?, Helkkula pohtii kirjassa.
Helkkula kuvaa konkreettisesti erästä tapahtumaa, jonka kaikkia yksityiskohtia ei ole aiemmin julkistettu.
Nokia oli kiinnostunut Alcatelin tytäryrityksen Standard Elektrik Lorentzin ostamisesta. Kirjan mukaan ostoa vei eteenpäin voimallisesti yksi sisäisen hallituksen jäsen, kun taas teollisuusryhmän operatiivinen johto Heikki Koskisen johdolla sivuutettiin tutustumisesta, valmistelusta ja analyysistä.
Helkkula sai kuulla, että Antti Lagerroosin pyynnöstä teknologiajohtaja Matti Otala oli käynyt Standard Elektrik Lorentzin tehtailla Saksassa professoriksi esittäytyneenä perehtymässä ostettaviin kohteisiin. Tällä hyvin vajavaisella tarkastelulla prosessi eteni Nokiassa.
”Tulkitsin, että hän oli käynyt tutustumassa tehtaisiin vasta alustavasti. Matti Otala tuntui kuitenkin miettineen asiaa jo pidemmälle. Otala oli vahva tekniikan osaaja, ja tunnetusti hän oli laatinut varsin suuren määrän patentteja ja patenttihakemuksia. Liiketoiminnan analyysi ei ollut hänen vahvinta alaansa, mutta siihenkin hän halusi ottaa kantaa”, Helkkula toteaa kirjassa.
Kirjassa palataan myös muihin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kuten siihen, kun Microsoftin perustaja Bill Gates kävi useita kertoja haastattelemassa MikroMikon kehittäjiä ja ottamassa oppia omaan kehitykseensä. Mielenkiintoista luettavaa on myös, kuinka riitainen Nokia johto oli Ericsson Datan oston perusteiden osalta.
Kirjan traagisimmat muistot liittyvät Kari Kairamon itsemurhaan joulukuussa 1988.
Kirjan mukaan Kairamo oli laittanut kaikkensa likoon – ja vähän enemmänkin – Nokian ja visionsa eteen, ja nyt kaikki näytti romahtavan. Kairamo koki menettäneensä otteen tapahtumista.
Näin Karin viimeistä kertaa Mikonkadun hississä. Hänellä oli smokki päällään, ja hän kommentoi minulle jotakin jatkuvasta kiireestä. Kiire oli ainoa asia, jonka hän oli valmis tunnustamaan. Muuta huoltansa hän ei voinut minulle lausua ääneen. Kiire myös näkyi hänestä ulospäin, ja perhekutsuillakin hän kuulemma seurusteli lähinnä kännykkänsä kanssa.
Nokian johdossa tapauksesta kerrottiin kaunisteltu versio. Helkkula pitää Nokian johdolta suurena virheenä, kun itsemurha pyrittiin salaamaan.
Arvostin Kari Kairamoa siitä, että hänellä oli poikkeuksellinen kyky havaita ja aistia ympäristön muuttuminen ja halu vaikuttaa siihen. Nimikkeet eivät vaikuttaneet hänen suhtautumiseensa toisiin ihmisiin. Kairamo otti kaikki ihmiset mukaan innostusta jakaen ja kuvia kumartamatta.
Nokian ympärillä leijaili surun viitta, sillä johtotehtävissä ollut Timo Koski oli kuollut vain puoli vuotta aiemmin sairaskohtaukseen liikematkalla.
”Näiden murheellisten tapahtumien vaikutus eli minussa pitkään”, Helkkula toteaa kirjassa.
Hän lähti Nokiasta päivää ennen Jorma Ollilan nimitystä Nokian Matkapuhelimet-yksikön toimitusjohtajaksi.
”Koin itseni vielä pitkään Nokian mieheksi, niin tiiviisti Nokian matkapuhelinyksikköön olin elänyt sen mukana kriittisinä aikoina. Tunsin myös vuosien ajan henkilökohtaisesti yhtiön avainpaikoilla toimivat henkilöt.”
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Nokia – Kairamon myrskyisä vuosikymmen
Nokia – Kairamon myrskyisä vuosikymmen on saatavana e-kirjana ja äänikirjana, lukijana Petri Eskelinen. Kuuntele tai lue näyte Elisa Kirjasta.
Nokian jälkeen Vesa Helkkula on työskennellyt lähes 30 vuotta eri kansainvälisesti toimivien tietoliikenne-, elektroniikka- ja ohjelmistopalveluyritysten toimitusjohtajana.
