Tyttö Kiovasta -kirja kertoo tositarinan pakomatkasta halki Ukrainan: ”Erikoista lukea näin pian kirjaa tapahtumista, jotka vasta alkoivat ja vielä jatkuvat”

Luca Crippa ja Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta (2022, Like)

Tyttö Kiovasta kertoo tositapahtumiin perustuvan kuvauksen siitä, miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan muuttaa yhden ukrainalaisperheen elämän tyystin vuoden 2022 aikana. Kirjan kirjoittaneet Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat aiemmin kirjoittaneet yhdessä elämänkerrallisen romaanin nimeltä The Auschwitz photographer, jota ei vielä ole suomennettu.

Tyttö Kiovasta alkaa sotaa edeltävien kuukausien tunnelman kuvailusta. Venäjä uhittelee, mutta kukaan ei vielä usko sotilaallisen hyökkäyksen oikeasti toteutuvan. Alisa on Polinan ja Semenin lapsi, joka käy koulua kiovalaisessa lähiössä. Isoisä Oleksandr tulee kirjassa myöhemmin myös keskeiseen rooliin, kun pakomatka sodan keskeltä alkaa.

Alussa elämä on vielä melko onnellista. Alisan perhe pärjäilee aivan hyvin. Pian sota tulee rikkomaan tämän perheen kolmeen osaan, jotka ajautuvat erilleen toisistaan. Ikävä, ahdistus, toivottomuus ja kipu astuvat kuvaan. Tyttö Kiovasta joutuu kärsimään. Kirjassa Alisa vaeltaa isoisänsä Oleksandrin kanssa Kiovasta kohti Lviviä, moottoritietä numero E40 pitkin. Matkalla he näkevät ja kokevat erilaisia tunnelmia ja tilanteita. Kuulevat ihmisten kertomuksia pakolaisten majoituskeskuksissa ja muualla. Moni yö tulee vietettyä jalkapallokentille pystytetyissä telttakylissä. Matkaa Kiovasta Lviviin on yli 500 km, mikä kertoo jotain Ukrainan maantieteellisestä laajuudesta.

Ai niin, unohdin melkein mainita, että Alisan ja isoisän mukana kulkee myös Alisan kissa nimeltä Milou. Eläinten surullista kohtaloa sodan keskellä tuodaan kirjassa jonkun verran esille. Eläintarhan eläinten evakuointirekkojen saattue on melkoinen näky. Kaduilla vaeltaa koiria, joiden omistajat sota on vienyt mennessään.

Oli hivenen erikoista lukea näin pian kirjaa tapahtumista, jotka vasta alkoivat ja vielä jatkuvat. Tilanne Ukrainassa on muuttunut optimistisempaan suuntaan siitä, millaiseksi kirja sitä kuvailee. Ukrainalaiset ovat onnistuneet puolustamaan maataan paljon odotettua paremmin. Kirjan kertoma ajanjakso alkaa sotaa edeltävistä viikoista ja päättyy suurin piirtein kesään 2022. Venäjä esiintyy kirjassa luonnonvoimana, joka vain vyöryy. Kiovaa jo piiritetään ja toivo alkaa olla mennyttä. Venäläisten sotilaiden hirmuteot liitetään osaksi tarinaa.

Varsin monet asiat kirjassa, kuten miljöö ja henkilöhahmojen kohtalot vastasivat mielikuviani sodan alkuaikojen tapahtumista. Synkkä episodi Butŝasta käydään kirjassa myös läpi. Onneksi kirjassa oli myös muutamia itselleni uusia asioita Ukrainan tapahtumista, ja toki romaanin lukeminen kuljetti minut syvemmälle Ukrainaan, aivan ihmisten keskelle. Tässä oli jotain paljon voimakkaampaa kuin neutraaliksi hiottujen uutisten lukemisessa.

Kirja on rakenteeltaan eheä, tyyliltään selkeä ja sopivan monipuolinen kerronnassaan. Kirjassa on kolme selkeästi toisistaan erottuvaa osaa, jotka jaotellaan sen perusteella, missä vaiheessa pakomatkaansa Alisa isoisänsä ja kissansa kanssa on. Ulkopuolinen kertoja kertoo tämän hajoavan perheen kokemusten kautta siitä, millainen tunnelma koko Ukrainassa vallitsee sodan ensimmäisinä kuukausina. Alisa on ainut hahmo, jonka lukijana opin kirjan aikana tuntemaan hieman pintaa syvemmältä. Muut hahmot paitsi ehkä isoisä, jäävät todella etäisiksi, kuin hahmoiksi sumussa. Sivuhahmojen elämistä paljastetaan vain murusia. Joku kertoo pakolaiskeskuksen iltanuotiolla lyhyen jutun elämästään. Ihmisten ulkomuotoa ei kuvailla juuri lainkaan. Lukijan mielikuvituksen varaan jätetään paljon. En sano, että nämä ovat huonoja puolia kirjassa. Tämä vain oli kirjan tyyli kuvailla tapahtumia. Toisaalta etäältä, toisaalta hyvin läheltä, mutta vain tytön, ukin ja tytön äidin kohdalla läheltä. Tytön ikävä äitiään kohtaan on kirjassa yksi keskeisimmistä jännitteistä. Sota meinaa särkeä pienen lapsen sydämen, mutta loppu ei ole mahdottoman synkkä, vaan vain puolittain synkkä.

Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto

Tyttö Kiovasta saatavana äänikirjana (lukijana Usva Kärnä) sekä e-kirjana Elisa Kirja -palvelusta.

Crippan ja Onnisin edellinen teos ”Auschwitzin valokuvaaja” käännettiin 12 kielelle ja julkaistiin 60 maassa. Teosta ei ole vielä suomennettu.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone