Dekkarikirjailija Tuomas Lius tunnetaan viihtellisistä jännityskirjoistaan, joiden tapahtumat sijoittuvat hänen kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan. Uutuusdekkari Sikojen lahti jatkaa suosittua Etsivätoimisto Haka -sarjaa.
Etsivätoimistö Hakan vauhdikas parivaljakko on täällä taas. Uudessa Sikojen lahti -kirjassa rikoskonstaapeli Julia Noussair ja automekaanikko Marko Pippurinen ratkovat rikostapausta, joka liittyy suojelualueeseen. Soppaa sekoittavat ekoterroristit, psykopaatti, palkkamurhaaha sekä epärehellinen grynderi Tapio Witka, joka palkkaa henkivartijoikseen Noussairin ja Pippurisen. Tästä kaikesta seuraa koomisia tilanteita ja rajuja taisteluja.
Hei Tuomas! Miten päädyit tämän tarinan ja aiheen äärelle? Millainen fiilis Sikojen lahti -kirjasta jäi?
Sikojen lahti – kuten oikeastaan kaikki muutkin kirjani – on yhdistelmä hyvin erilaisista lähteistä peräisin olevia ideoita ja kiinnostusta ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Juttu härskistä elatusmaksukiistasta oli muhinut lehtileikekirjassani lähes 20 vuotta ja epäaktiivisesti hakenut sopivaa hetkeä tulla käsitellyksi tarinassa. Lestadiolaissukujen huomattava edustus kiinteistö- ja rakennusbisneksessä oli samoin kiinnostanut minua jo pitkään ja viimeinen ainesosa tuli, kun luin ongelmajätteiden laittomasta kuljetuksesta Viron puolelle. Myös kauko-ohjattava siveysvyö on oikeasta elämästä ja yksi tarinan päähenkilöistä kirjaimellisesti syntyi sen kapistuksen ympärille.
Nyt, kun kirjoitusprosessista on jo aikaa ja pöly on laskeutunut, osaan olla lopputulokseen tyytyväinen ja uskoa, että siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin. Minulla on AINA hirveä taistelu deadlinen kanssa ja polveni ovat ikiruvella matelusta ja lisäajan rukoilusta kustantajan ja kustannustoimittajan edessä. Tätä se oli myös Sikojen lahden kanssa ja jälleen kerran vannoin itselleni, että ensi kerralla en anna prosessin venyä kalkkiviivojen yli. Uskoo ken haluaa.
Haka-sarja alkoi vuonna 2009 samannimisellä rikosromaanilla ja nyt julkaistiin jo viides osa. Mikä Haka-sarjassa kiehtoo ja vetää sinua puoleensa?
Päähenkilökaksikko antaa minulle monipuolisen kentän leikkiä. He ovat kaksikko, joiden näen istuvan monenlaisiin seikkailuihin. Julia Noussair on toimintasankari, jonka kautta minun on luonteva kertoa vakavampaa ja jämeräotteisempaa trilleritarinaa. Pippurinen puolestaan on, no, Pippurinen eli hänen suuhunsa voin pistää kaikki sellaiset asiat, sutkaukset ja huomiot, mitä en itse ikipäivänä ilkeäsi sanoa. Uskon, että Pippurinen on niin minulle kuin lukijoille luonteva ikkuna korkealentoisten ja mielikuvituksellisten tarinoiden maailmaan.
Etsivätoimisto Haka -sarja tarjoaa hienon vastakohdan dekkarien yleiseen urbaaniin citykuvastoon. Kirjoissa liikutaan kotikuntasi Liperin lähettyvillä Pohjois-Karjalassa. Kuinka hedelmällinen alusta itärajan maaseutumiljöö on dekkaristin näkökulmasta?
Tarinoitteni itäraja on käymätöntä korpea – monella tapaa kuin lännentarinoiden villiä erämaata, jonne voi uskottavasti sijoittaa kaikenlaista hämärää toimintaa koomisista pikkurikollisista rajan toisella puolella juonitteleviin suurvaltatahoihin. Suomen itäraja on samalla Euroopan Unionin pisin yhteinen rajavyöhyke Venäjän kanssa ja alueella on kylmän sodan – pitäisikö sanoa ensimmäisen kylmän sodan – vuosista lähtien ollut perinne tiedustelutoiminnan ja salakuljetuksen tyyssijana, joten dekkaristille alue on kuin iso karkkikauppa, jonka ovi on unohtunut yöksi auki. Tapahtumapaikat löytyvät joko taustatutkimuksen tai omien tiedusteluretkien tuloksena.
Aloitit sarjakuvien teon 4-vuotiaamna ja jännityskirjailijan urasi yhdeksänvuotiaana kirjoittamalla jatkokertomusta Karjalan Maa -sanomalehteen. Olet kirjoittanut myös romaaneja, novelleja ja sarjakuvia. Miten kuvailisit tähänastista uraasi kirjailijana?
Se on ollut lapsuudenaikaisen unelman toteutumista. Jostain syystä minulle oli tosiaan jo hyvin varhaisessa iässä selvää, mitä haluan elämälläni tehdä eli kertoa tarinoita. Olen introvertti ja olen aina viihtynyt erinomaisen hyvin yksikseni mielikuvitusmaailmassani. En todellakaan ota sitä itsestäänselvyytenä, että saan tehdä sitä työkseni.
Toisaalta, vapaan taiteilijan köyhyysrajalla tasapainotteleva ura ei ole taloudellisessa mielessä se kaikista helpoin. Mielikuvittelun ja tietyn vapauden vastapainona ovat unettomat yöt toimeentuloa murehtiessa ja tietyt linjaukset, mitä nykyinen hallitus on kaavailemassa eivät sinänsä tuo helpotusta tähän asiaan. Mutta silti, en tekisi mitään muuta mieluummin.
Miten kirjoittaminen jatkuu tästä?
Uutta putkeen. Seuraava Haka-tarina on työn alla ja tähtään sitä syksylle ’24. Sikojen lahti jättää Noussair & Pippurinen –kaksikon hieman epävarmaan tilaan etsivätoimiston toiminnan jatkon kannalta ja siitä tilanteesta on herkullista jatkaa heidän saagaansa.
Kerrotko vielä lopuksi, millainen lukija itse olet? Mikä kirja on saanut sinut syttymään viimeksi?
Olen löytänyt lukemisen riemun uudestaan ja monen vuoden vaisumman ajanjakson jälkeen alkanut taas ahmia kirjoja. Minulla on 3-4 kirjaa jatkuvasti kesken ja sijoitettuna eri puolille kotia.
Kirja, josta innostuin viimeksi oli Gasellit-yhtyeessä vaikuttavien Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen kirjoittama Sä maksat vuodelta 2017. Kirja kertoo helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä. Pidin valtavasti sen dialogista ja ympäristönkuvauksesta, ja toivon todella, että Niiranen & Salminen palaavat vielä proosan pariin.
Sikojen lahti on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana, jonka lukee Mikko Leskelä. Kuuntele näyte Elisa Kirjasta.
Tuomas Lius (s. 1976) asuu maaseudulla, Liperissä Käsämän kylässä.
Kuva: Miika Juvonen
