Creedistä ja Alter Bridgesta tuttu Mark Tremonti onnistuu yhdistämään edellämainittujen orkesteiden parhaat puolet omassa Tremonti-kokoonpanossaan. Tremontissa on enemmän grungen kaikuja kuin vaikkapa Alter Bridgessa. Varsinaiset metalliviitteet pysyät aisoissa, lähinnä viisujen alkuun tyrkätään metallisempaa skebatööttäystä. Oikeastaan Tremontin Cauterize-albumia voivi kuvailla mielleyhtymällä Alter Bridgesta veivaamassa Creed-covereita.
Varsinkin Flying monkeys -kappaleessa on vahva grungen pohjavire, jota hämmennetään alavireisellä metallikeitoksella. Mark Tremontin Chris Cornellin mieleen tuovassa äänessä on reilusti Soundgardenia ja Audioslavea. Kiekon nimibiisi vyöryttää metallit silmille mutta viisun todellinen ulkomuoto löytyy jostain Audioslaven ja Alter Bridgen keskivaiheilta. Arm yourself vaikuttaa kiekon ’viralliselta’ metallijyräykseltä. Dark trip on aivan mainio tunnelmasynkistely – Tremontin tumma ääni on suoranaista lähdevettä grungehenkisen fanikansan korville. Sympathy on jo turhankin kilttiä Nickelback-osastoa – varsinkin kun viisua edeltävä Tie the noose tyrkyttää grungemetallia selkä suorana ja rintakarvat esillä.
Mark Tremontin vokaalit sopivat tummasävyisen stadionäijäilyn kärkeen aivan suvereenisti. Vaikka Tremonti työstää suurella äänellä operoivaa stadionärinää, soundiin ja viisuihin on jäänyt ripaus särmää. Ja tietenkin grungea. Metallinen jälkimaku ei myöskään yllä turhan hallitsevaan asemaan. Tremontin Cauterize on miellyttävän viihdyttävää rock-pullistelua, jossa on jortikkaa siinä määrin kuin markkinavoimat sallivat. Mukavasti rullaavia biisejä kuuntelee sujuvasti myös naisväen seurassa – eli mainio vaihtoehto Nickelbackille!
