Tikkurila Festivaali
1.- 3.8.2014, Hiekkaharjun urheilupuisto, Vantaa
Kahden rokkipäivän jälkeen oli Tikkurila Festivaaleilla perhepäivän vuoro. Piknik-eväät mukaan ja suunta kohti Hiekkaharjun urheilupuistoa ja aurinkoa. Anniskelualueet festivaalialueella oli suljettu ja kulkua rajoitettu iltapäivällä kun sadat ihmiset olivat saapuneet seuraamaan ihmepoika Robinin keikkaa. Illemmalla olisi ohjelmaa myös vanhemmalle väelle mutta siitä me emme puhu tässä raportissa mitään. Kulku puistossa oli suorastaan nautinnollista ja tunnelma tavattoman rauhallinen. Kymmenet Robin-paitaiset naperot kirmasivat ympäriinsä malttamattomina. Hieman vanhemmat fanit pakkautuivat lavan edustalle nähdäkseen suosikkinsa paremmin. Ilmassa oli suuren maailman tunnelmaa. Klo 14 räjähti.
Uskomatonta energiaa ja intoa uhkuva Robin syöksähti Suomipop-lavalle raketin lailla. Ihmepoika ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan ja kameran linssillä oli vaikea vangita kohdettaan. Jotain kuitenkin jäi muistikortille sekä myös tajunnan syövereihin. Robin vakuutti allekirjoittaneen taannoisella Ruisrockin keikallaan jolloin teltta oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Nyt tarjoutunutta tilaisuutta nähdä artisti uudemman kerran ei voinut ohittaa. Kesä. Kuuma auringonpaiste. Päiväsaika. Olosuhteet lähes samat kuin muutamaa viikkoa aiemmin. Viimeistään tämän jälkeen on pakko todeta, että Robin on syntynyt esiintyjäksi. Poika on nuori, ei vielä lähelläkään täysi-ikäinen, mutta tulevaisuus on näillä näkymin valoisa.
Erilaiset ja Neon laittoivat setin liikkeelle. Tikkurilan keikalta Robinin bändistä uupui normaalisti kitaran varresta löytyvä Samppa. Suomen ensimmäisen The Voice Kids –laulukilpailun voittaneen Mollyn bändistä löytyi kuitenkin tuuraaja. Milo hoiti hommansa innolla ja taidolla aivan kuten koko muukin bändi. Robinin taustamuusikot ovat kaikki todella nuoria, keulakuvan ikäluokkaa, mikä on erittäin hienoa. On tärkeää antaa nuorille muusikoille esiintymiskokemusta sekä luottaa tietyn ikäluokan voimaan. Sampan ja Robinin aikoinaan tekemä sinkkubiisi Haluan sun palaavan on jo nyt melkoinen hitti.
Kaikille Tikkurilan tytöille osoitettu Kaunis luonnostaan jatkoi villiä menoa. Tasaisin väliajoin Robin halusi että kaikki huutaa ja kaikki nostaa kädet ilmaan. Kaikkein pienimmiltä faneilta, ja heitäkin oli paljon, tämä meni varmasti ohi mutta väliäkö sillä. Isillä ja äideillä oli taito laittaa piltit viihtymään. Robinin keikalla kaikilla on hauskaa ja vähän varttuneemmatkin voivat vaihtaa vapaalle. Kunhan on hallussa ne Kesärenkaat. Tämä nyt ainakin meni nuorimmilta ohi mutta pääasia että oli mukavaa. Sillä parhaimmillaanhan homma toimii Luupilla korvissa ja on hienoa, että olet Onnellinen. Voi lähtee Häröilemään ja riski on se, että aamulla löytyy Puuttuva palanen.
Yhteiskuva yleisön kanssa ennen viimeistä biisiä. Mitä vielä? Lavan takaosassa oli koroke jonka edustalla oli trampoliini. Temput tällä telineellä jäivät valitettavan vähiin mutta hieno oli Robinin katoaminen lavalta varsinaisen setin päätteeksi. Korokkeeseen ilmestyi aukko jonka kautta tähti hävisi lavan alle. Perheen pienimmät tätä tuskin edes tajusivat. Loistavaa draaman tajua kuitenkin. Ruisrockissa panokset olivat kovat heti setin alussa. Yleisö oli tuolloin ehkä aavistuksen aikuisempi. Tällä kertaa Frontside Ollie oli varaa jättää ensimmäiseksi encoreksi. Yleisöä laulatettiin tämän biisin aikana kuten oli tehty useasti jo aiemmin keikan kuluessa. Päivän viimeinen ei ollut kauhea yllätys. Boom Kah aiheutti spontaaneja reaktioita ihmisissä ja viritti tanssimoovit viimeistään kohdilleen. En voi sanoa, että Robinissa on tulevaisuus. Sanon, että Robinissa on potentiaalia.
Teksti ja kuvat: Petri Kipinä
