Tiina Katriina Tikkasen uutuusromaani Ei mitään hätää pohtii, mitä sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa avioliitossa ja vanhemmuudessa. Kirjailija kertoo seuraavassa haastattelussa, mistä hän sai idean teokseen ja miten kehuttu esikoisteos muutti hänen elämäänsä.
Psykologinen romaani Ei mitään hätää (Atena) on tarkkanäköinen kuvaus perheestä, jossa esiintyy vallankäyttöä ja vihantunteita. Tainan ja Oskarin halut ja toiveet eivät kohtaa. Taina haluaisi vielä yhden lapsen, mutta Oskarin mielestä perheen kaksospojissa on jo liikaa huolehdittavaa. Vanhemmuutta ja parisuhdetta suoritetaan. Myös väkivallan uhka leijuu ilmassa, jonka vuoksi lapset kokevat turvattomuuden tunnetta. Romaanin tarinaa kuljettaa perheenisän kertojaääni, perheenäidin päiväkirjamerkinnät sekä lopussa perheen lapset.
Hei Tiina Katriina. Miten päädyit tämän aiheen ja tarinan äärelle?
Kiinnostuin parisuhteen valtadynamiikoista reilu kymmenen vuotta sitten kun työskentelin Lastensuojelun Keskusliitossa lapsiperheiden eroauttamiseen liittyvän viestinnän parissa.
Aihe muhi vuosia, kunnes Tainan ja Oskarin esihahmot syntyivät kirjoittamisen aineopintojen draamakurssilla erään kirjoitusharjoituksen yhteydessä. Silloin tiesin, että haluan kirjoittaa parisuhteesta, mutta näkökulman löytyminen kesti.
Sitten eräänä aamuna ryhdyin kirjoittamaan heti herättyäni. Otson ja Onnin osuus soljui näytölle nopeana virtana. Tunsin vahvasti, että tässä olisi tarinan lopetus, vaikka en vielä tiennyt, miten loppuun päästäisiin.
Kirjassa on paljon tunnistettavia tilanteita ja ajatuksia. Silmiinpistävää on, että myös raisua huumoria on mukana. Millaista palautetta olet saanut lukijoilta?
Olen saanut palautetta, että kirja kuvaa älykkäästi ja väkevästi nykyajan parisuhteisiin ja perheisiin kohdistuvia paineita. Moni on sanonut, että kirjan lukemisen jälkeen on tullut pohdittua omaa parisuhdetta ja vallankäyttöä siinä.
Kirjan loppuratkaisu on joitakin lukijoita aluksi hämmentänyt, mutta eräskin lukija kertoi, että seuraavana päivänä se tuntui ainoalta vaihtoehdolta.
Olen saanut paljon kiitosta lapsen näkökulman esiintuomisesta sekä ihmisten hupaisuuden kuvaamisesta tarkkanäköisesti.
Mitä muuta haluat sanoa Ei mitään hätää -kirjasta?
Toivon, että kirja herättäisi keskustelua nykyajan parisuhteiden ja vanhemmuuden ongelmista sekä vallankäytöstä parisuhteissa ja perheissä.
Omaelämäkerrallinen esikoisromaanisi Toinen silmä kiinni (2020) oli arvostelumenestys. Kirja kertoo lapsuudesta pienellä paikkakunnalla sekä siellä koettujen traumojen vaikutuksista terveyteen ja myöhempään elämään. Miten esikoisteos muutti elämääsi?
Halusin pitkään kirjailijaksi, mutta traumat estivät minua kirjoittamasta. Tajusin, että minun olisi kirjoitettava ensin kaikkein kamalimmista asioista ja sen jälkeen voisin kirjoittaa muustakin. Näin kävi! Esikoisteos vapautti minut kirjoittamaan mistä tahansa ja teki minusta kirjailijan. Toinen silmä kiinni -teoksen saama hyvä vastaanotto rohkaisi uskomaan, että olen oikealla tiellä.
Olen unelmatyössäni, rakastan kirjoittamista, vaikka ammatin harjoittamiseen kuuluu lähes sietämättömiä tunteita ja taloudellista epävakautta.
Millaisia kirjoja aiot kirjoittaa tulevaisuudessa?
Kirjoitan jatkossakin ainakin psykologista proosaa. Parhaillaan kirjoitan kolmatta romaaniani. Sen aiheena on äitiys. Lisäksi kehittelen yhtä ideaa nuortenkirjasta.
Millainen lukija itse olet? Millaista kirjallisuutta luet? Käytätkö ääni- ja e-kirjaa?
Olen aika vaativa lukija. Kirjan kielen pitää olla kiinnostavaa enkä jaksa jaaritteluja. Jos kirja ei ole ensimmäisen 20 sivun perusteella vakuuttanut, se jää minulta yleensä kesken.
Toisinaan luen kolmea kirjaa samaan aikaan, joskus oman kirjoittamisprojektin vaiheen vuoksi en pysty lukemaan muuta kuin runoja. Runoja voi lukea aina.
Iltaisin luen kirjastosta lainaamiani tai kirjakaupasta ostamiani kirjoja. Metromatkoilla kodin ja työhuoneen välillä luen e-kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja. Joskus vaihtelen lukemisesta kuuntelemiseen fiiliksen mukaan, vaikka olen ehdottomasti enemmän kirjojen lukija kuin kuuntelija.
Mitä syksy merkitsee sinulle?
Yleensä jollekin kurssille tai uuteen harrastukseen ilmoittautumista. Viime syksynä se oli zumbaa, tänä syksynä on vuorossa stand-up-kurssi. Usein syksyisin ostan uuden paperisen kalenterin, johon kirjoitan ylös tapahtumia innokkaasti. Marraskuun aikoihin en enää muista täyttää paperista kalenteria, vaan siirryn takaisin sähköisiin versioihin ja tylppiin kalenterimerkintöihin. Uuden vuoden alkaessa on taas hyvä ryhdistäytyä paperikalenteriasioissa.
Kerrotko vielä, mitä kirjoja aiot lukea pimeinä syysiltoina?
Sain juuri viime yönä luettua loppuun Emma Clinen loisteliaan romaanin Vieras. Yöpöydälläni odottaa Laura Laakson Bigmacbeth ja Edward St Aubyn Toivoa sopii.
Odotan kovasti tapaamistamme Iikka Hackmanin kanssa. Luimme toistemme keskeneräisten teoksien käsikirjoitukset noin vuosi sitten. Nyt molempien kirjat ovat julkaistu. Teemme Iikan kanssa kirjavaihtarit, ja pääsen vihdoin lukemaan Kakspuusaari-romaanin valmiina.
Luen tyttärilleni joka toinen ilta kirjaa ääneen. Parhaillaan luemme Ellen Strömbergin romaania Mehän vaan mennään siitä ohi. Ääneen lukeminen on perinne, joka jäi elämään, vaikka lapset ovat jo ohittaneet varsinaisen iltasatuiän.
Tiina Katriina Tikkanen (s.1983) on noormarkkulaissyntyinen kirjailija, kirjoittamisen ohjaaja ja vapaa kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa Toinen silmä kiinni (2020) oli arvostelumenestys.
Ei mitään hätää on saatavilla e-kirjana ja Anniina Piiparisen lukemana äänikirjana. Tutustu Tikkasen kirjoihin Elisa Kirjassa.
Kuva: Mari Waegelein
