Bjørn ”Aldrahn” Dencker (Dødheimsgard, Thorns, Zyklon-B) on tuttu ääni norjalaisen black metallin ympyröistä. Miehen raaka ja tuskassa rypevä vokaalisuoritus on kaikkea muuta kuin pingviinimaskeissa heiluvan finninaamaisen kiljukaulahyypiön hermoille käyvää rääkymistä. Äänessä on pirun pelottava äijä! Myös The Deathtripin musiikki on kaukana nykyajan sinfoniabläkkiksestä. Luvassa on ”true old school black metallia”. Ja nimenomaan sitä takavuosien minimalistista ja kalseaa.
Kiekolta on helppo aistia Burzumin, Gorgorothin ja Darkthronen huuruja. Varsinkin kiekon ripeämpi aines iskee silmille kuin vanhempi Darkthrone. Tosin levy on kautta linjan hillitympää ja hallitumpaa kuin ”metsäläisbläkkiksen” merkkiteokset. ”True black metal” -osaston parhaita paloja tyrkyttävät vaikka Flag of betrayal tai Foot in each hell. Levyltä löytyy myös hitaammin vellovaa hypnoottista pakanamessua, joista levyn päättävä Syndebukken on suoranainen apokalyptinen painajainen.
Deathtrip jyystää hieman päivitetyillä soundeilla vanhaa kunnon kirkonpolttobläkkistä. Lisäksi mukana on tummempaa ja hitaammin vaikuttavaa lanaamista. Kokoonpanosta on huomaavinaan vastaavaa jääräpäisyyttä ja putkikatseisuutta kuin takavuosien suosikeissa. Vaikka lähtökohdat ovat hyvinkin perinteiset, kiekkoa voi pitää jopa piristävänä. Nämä tyypit ammentavat syvältä norjalaisen black metallin hetteiköstä, omasta historiastaan, joten lopputulos ei missään nimessä kuulostaa kopion kopiolta. Tällä musiikilla ei tehdä rahaa mutta ansaitaan katu-uskottavuutta.
