Glasgow on kaupunki, josta tulee särisevän sähköinen garage-rock’n’roll-punk-blues -ryhmä The Amazing Snakeheads. Päällekäyvän väkivaltaiset vokaalit, raaka kitarasoundi ja suoraviivainen toiminta – The Amazing Snakeheads on jonkinlainen Stoogesin, Roky Ericsonin, Nick Caven johtaman The Birthday Partyn ja The White Stripesin vimmainen yhdistelmä. Bändin ulosannista löytyy vaikkapa The Meteors, Gun Club…Chuck Berry. Rikkoakseen särisevää kaavaan, bändi erehtyy kiekon loppupuolella melkeinpä avantgarde-rockin syövereihin, outoa!
Here it comes again voisi olla bändin väkivaltaisen särövyörytyksen tunnusmelodia. Jo kiekon avaava I’m a vampire tekee kerralla pelin selväksi – vokaaleissa kettuuntunut Nick Cave, skebaan säröä niin paljon kuin löytyy (tyyliin The Jesus And Mary Chain) ja sitten louhitaan niin että tuntuu. Nighttime on kuin The Birthday Partyn veivaama Tom Waits -coveri. Flatling on uhkaavan arvaamaton ja saksofoni tuo viisuun outoa kierrettä. Kun päästään Every guy wants to be her baby -nimiseen kappaleeseen, hämmenys valtaa mielen – bändihän veivaa jonkinlaista rautalankabluesin ja kapakkajatsin välimuotoa. Memories kuulostaa saksofoneineen rosoiselta yökerhoversiolta, joka tosin vedetään sellaisella oksennusasenteella että pukupellet menettäisivät välittömästi ruokahalunsa. Kiekon oudoin pala lienee kotoiselta The Agentsilta etäisesti kuulostava Heading for heartbreak, kuin Laika And The Cosmonauts työstäisi The Agents-coveria. Tosin vokaaleihin on palkattu krapulainen Nick Cave…
The Amazing Snakeheads on pirun arvaamaton rakkikoira, kuseksii minne sattuu ja räksyttää kaikille vastaantulijoille mutta osaa myös halutessaan käyttäytyä. Bändi elää ja kuolee pääpomovokalisti Dale Barclayn myötä. Miehen maaninen olemus on silkkaa rock’n’roll-energiaa. Bändin hard blues rock’n’roll osoittaa että rokissa on vielä jäljellä kapinaa ja erityisesti sitä kuuluisaa jortikkaa.
