Timo Kalevi Forssin kirjoittama The 69 Eyes (Like Kustannus) kertoo goottirockin legendan tarinan muusikoiden ja heidän taustavaikuttajiensa itsensä kertomana. Teos on saatavilla bändin keulahahmon Jyrki 69:n lukemana äänikirjana.
Vuonna 1989 Helsingissä perustettu The 69 Eyes on kulkenut yli 30 vuodessa pitkän tien ja toteuttanut nuorten rokkaripoikien unelman. Kirjan alussa palataan kunkin jäsenen lapsuusvuosiin, ja kerrotaan, mistä musiikki-innostus sai alkunsa.
”Sain pianon synttärilahjaksi kahdeksanvuotiaana, mutta se oli mulle väärä soitin, koska piano oli Jerry Lee Lewiksen eikä Elviksen instrumentti. Mulla oli seinällä todella suuri Help-lehden Elvis-juliste, ja olin lähtenyt selvittämään, mistä tässä Elvis-hommassa on kyse. Toisaalta olin tietoinen siitä, että pianollakin voi soittaa coolia rokkia, mutta olisin silti halunnut Elviksen soittimen eli kitaran. Piano oli olohuoneessa, jossa oli aika isot ikkunat. Kun minun piti harjoitella soittoläksyjä, kaverit juoksivat pallon kanssa pihalla. Soittaminen ei oikein motivoinut”, Jyrki ”69” Linnankivi muistelee kirjassa.
Kirjassa käydään läpi, kuinka eri puolella Suomea syntyneet jäsenet ajautuvat Helsingin rokkipiireihin ja lopulta yhteen. The 69 Eyeys perustetaan vuonna 1989. Vaikutteita uuteen bändiin käytiin hakemassa Yhdysvalloista.
Jyrki oli päätynyt töihin Finnairille tiskaajaksi, ja bonuksena työntekijät saivat halpoja lentolippuja. Hän suuntasi ensimmäisen kerran New Yorkiin jo kesällä 1988, ja seuraavana vuonna mukaan reissuun lähti myös kitaristi Pasi, joka tunnetaan nimellä Bazie.
Amerikan oppeja olivat itsevarmuus ja röyhkeys. Jyrki ja Pasi ymmärsivät, että bändihommissa kannattaa olla aktiivinen joka saralla, ja että myös ulkomusiikilliset seikat olivat tärkeitä.
”Ajatus oli pistää pystyyn sellainen bändi, jonka kanssa mennään vielä veivaamaan Nykiin. Olin New Yorkissa tutustunut paikallisiin tyyppeihin, ja sielläkin minulta kysyttiin, kuka sä olet ja missä bändissä soitat.”, Jyrki muistelee.
”Jenkkireissulla tajusimme, että kukaan ei tule sinua himasta hakemaan. Täytyy pystyä osoittamaan, että on kiinnostava. On tuotava itsensä esille nähtäväksi ja kuultavaksi. Sen opimme ihan selkeästi Amerikasta”, Pasi puolestaan kertoo.
Yhtyeen tarina on pitkä, joten kerrottavaa riittää neljältä vuosikymmeneltä. Uralle monenlaisia tapatumia ja sattumuksia, jotka ovat kiinnostavaa luettavaa. Yhtye sai ensimmäisen levytyssopimustarjouksen legendaariselta Miettisen levymerkiltä. Ensimmäinen radiosoitto ei mennyt aivan putkeen.
”Miettiseltä tuli lauantaisin ohjelma Radio Citystä, ja mä satuin näkemään hänet Lepakon käytävällä. Miettinen kertoi ohjelmassaan, että täällä mä satuin näkemään hänet Lepakon käytävällä. Miettinen kertoi ohjelmassaan, että täällä Lepakon kellarissa on uusi kova helsinkiläisbändi The 69 Eyes äänittämässä demoaan. Kun demo oli tehty, Miettinen yritti soittaa sitä radiossa, mutta kasetti ei pyörinyt. Miettinen kuitenkin kelasi, että demo on niin hyvä, että tehdään tästä saman tien seiskatuumainen single”, Jyrki kertoo.
Vuonna 1990 julkaistu Sugarman-single sai hyvän vastaanoton ja keikkoja alkoi tulla Helsingin ulkopuolella. Glamour oli kaukana alkuvuosien keikoilta.
”Keikkoja alkoi tulla Helsingin ulkopuolelle. Koska olimme Miettisen levymerkillä, soitimme esimerkiksi Psychoplasman kanssa Mikkelissä. Jostain syystä pääsimme soittamaan myös Mana Manan kanssa. Ekat keikkamme Tampereella ja Turussa olivat juuri heidän lämppärinään. Meillä oli Shadowplayltä pakettiauto lainassa, ja yhden piti istua takana kamojen päällä ja pitää nahkaremmistä kiinni. Siellä oli helvetin kylmä, ja se oli aika vaarallisen oloista touhua”, Jyrki kertoo.
Ulkomaat ovat aina olleet The 69 Eyesin tavoitteena. Keikoille mentiin ulkomaille aina, kun se oli mahdollista tai edes jollain muotoa järkevää. Brittikiertue toteutui vuonna 1997, kun The 69 Eyes pääsi kiertämään paikallisen Paradise Alleyn kanssa.
Saarivaltion kauan odotettu rundi ei näkynyt soittajien lompakoissa, mutta se ei estänyt harjoittamasta vaarallista ja vauhdikasta rock’n’roll-elämää. Kun rahat loppuivat, sitä lainattiin yhtyeen paitamyyjältä.
”Vikalla keikalla Readingissä rahaa ei ollut enää lainkaan. Keräsimme kolehdin, jolla saimme sellaisen pienen sormenpituisen viskipullon jaettavaksi koko ryhmälle. Siinä oli hurjaa rock-elämää. Tescosta ostimme papupurkkeja punnalla. Se oli kuitenkin hauskaa ja sosiaalista aikaa, jolloin tutustuimme paljon ihmisiin. Alkoholi kuului tietenkin asiaan, ja keikan jälkeen oli aina jonkinlaiset bileet. Tuohon aikaan meillä ei yleensä ollut varaa mihinkään hotelleihin, joten nukuttiin autossa, frendien lattioilla tai keikkapaikoilla.”
Suosion nousu Euroopassa ja murtautuminen jenkkimarkkinoille ovat olleet The 69 Eyesin uran tähtihetkiä. Vuosi 2006 oli bändille todellinen huippu ja yhtyeellä meni varsin lujaa. Rahaakin tuli tileille.
Kitaristi Timo toteaa kirjassa, että jalat pysyivät aika hyvin maassa, joskin jossain vaiheessa levy-yhtiön rahoja tuhlattiin ja videot kuvattiin aina Jenkeissä.
”Menimme Losiin ja halusimme Standard-hotellista ykkösluokan huoneet tyyliin 700 taalaa per yö. Halusimme ykköset jokaiselle tai muuten ei tehdä mitään. Itsehän me ne lopulta maksoimme, koska artisti maksaa loppupeleissä kaiken. Tavallaan tiesimme sen, mutta emme kuitenkaan tienneet. Tuohon aikaan rahaa vielä liikkui rockbisneksessä, enää ei tapahdu tuollaista. Kokonaisen rockvideon budjetti voi nykyään olla sen yhden hotellihuoneen verran.”
Kirja kertoo myös bändin keskuudessa jo vuosikymmeniä vallinneesta ystävyydestä ja veljeydestä. Toisia kunnioitetaan ja erimielisyydet ratkotaan aina siten, että kaikki ovat tyytyväisiä.
The 69 Eyesin tähänastinen tarina päättyy iloisesti: suosio on kääntynyt selkeään nousuun viimeisen kahden vuoden aikana.
”Suosio ruokkii myös sitä, että artisti pitää itsestään entistä parempaa huolta. Kontrolli, jolle bändi rakentuu, muodostuu vuosien ylämäkien ja alamäkien, riitojen ja onnellisuuden, perheenperustamisten ja muiden ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Kaikki tämä on käyty läpi, mutta The 69 Eyes on pysynyt kasassa ja ottanut koko ajan pieniä askeleita ylöspäin”, bändin pitkäaikainen taustavaikuttaja, tuottaja Gabi Hakanen toteaa kirjassa.
Kursivoidut kohdat ovat The 69 Eyes -kirjasta.
The 69 Eyes (Like Kustannus) on saatavilla e-kirjana ja Jyrki 69:n lukemana äänikirjana. Kuuntele tai lue näyte Elisa Kirjasta.
Timo Kalevi Forss on kirjoittanyt mm. kehutun Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamon sekä sen jatko-osan Leevi and the Leavings – Hittitehtaan tarina.
Kuva: Marek Sabogal
