Elisa Viihteen uudessa alkuperäissarjassa Mieletön vilppi käsitellään 80-luvun puolivälissä alkanutta taideväärennösvyyhtiä, jossa Suomen taidemarkkinat suorastaan hukutettiin sadoilla taitavilla väärennöksillä. Ohjaaja Terjo Aaltonen koki sarjaa tehdessään unohtumattoman jännittäviä ja koskettavia hetkiä.
Mieletön vilppi on kerrassaan uskomaton tositarina suomalaisen taidemaailman laajasta petosvyyhdistä. Millaista palautetta olet saanut sarjasta?
Terjo Aaltonen: Sarjasta on tullut paljon positiivista palautetta ja ihmiset ovat olleet aidosti yllättyneitä, kuinka uskomaton tämä petosvyyhti on ollut ja varsinkin siitä, että pelurit onnistuivat vedättämään kolmella vuosikymmenellä alan parhaita asiantuntijoita ulkomaita myöten. Myös ajankuvan tavoittamisesta laajan arkistomateriaalin kautta on kovasti kiitelty.
Taidekauppias Jouni Ranta ja taidemaalari Veli Seppä kertovat sarjassa, kuinka Suomi myytiin täyteen väärennettyä taidetta. Samalla he kertovat yksityiselämänsä tragedioista. Milla tavoin sait heidät puhumaan näin avoimesti ja rennosti kameralle?
Tätä pitäisi ehkä kysyä paremminkin vaikka Jouni Rannalta. Mutta uskon, että dokumenttien tekemisen keskiössä on aina luottamus siihen, että ohjaaja ei väärinkäytä valtaansa suhteessa kuvattavaan, joka avaa oven yksityiseen elämäänsä. Tapasin Veliä ja Jounia useamman kerran ennen kuvauksia ja näissä kohtaamisissa se luottamus varmasti syntyi. Ja kai tässä tekijänä myös oma rauhallinen luontoni ja 15 vuoden ammattitaito dokkareiden parissa näyttelivät myös osaansa.
Miten sarjan tekoon suhtauduttiin taidepiireissä? Kohtasitteko vastarintaa?
Yllättävää kyllä kohtasimme aika paljon vastarintaa tai oikeastaan hiljaisuuden muurin, jota ei sitten läpäisty millään. Yritimme tavoittaa Kansallisgalleriaa ja Ateneumia, jotta olisimme saanet heidät mukaan kertomaan oman kulmansa tähän kaikkeen, mutta puheluihin ja meileihin ei sitten vastattu. Erityisesti tekijänä harmittaa, että emme saaneet haastateltua Ateneumin tutkijoita, jotka tekivät valtavan työn todistaessaan satojen taulujen olevan väärennöksiä. Eikä sekään mielestäni ole ihan tätä päivää, että tämän kaltaiset instituutiot eivät uskaltaneet kertoa kameralle, että aikoinaan on tehty virheitä, kun tauluja on arvioitu pääasiassa silmämääräisesti tai varsin heppoisin teknisin testein, kun ymmärtääkseni nykyään tekninen materiaalitutkimus on heillä aivan huippuluokkaa.
Kauanko sarjan teossa kesti?
Itsellä sarjan tekemiseen hujahti n. 2,5 vuotta elämästä. Veli Sepän haastattelut tehtiin tuotannon alkuvaiheessa omalla riskillä, kun lääkäri oli antanut vain muutaman kuukauden elinaikaa miehelle. Sarjan muu osa kuvattiin vasta puolen vuoden päästä Velin menehtymisestä.
Oliko suunnitelma sarjasta selvä alusta alkaen vai tuliko siihen matkan varrella muutoksia?
Tarinan sijoittuminen neljälle vuosikymmenelle ja petossarjan laajuus sekä monimutkaisuus puhui heti alkuun jo sarjamuodon puolesta. Meillä oli alun perin tarkoitus saada sarja myytyä HBO:lle, mutta he ajoivat fuusiossaan alas tuotantojen tilaamisen ainakin Suomesta ja jäimme hetkeksi tyhjän päälle. Mutta onneksi Joona Kortesmäki innostui sarjastamme Elisa Viihteeltä ja saimme Suomen mittapuulla hyvän budjetin sarjan toteuttamiseksi. Toki sarja hieman typistyi siitä mitä olimme alun perin suunnitelleet toteutettavaksi.
juttu jatkuu kuvien jälkeen…
Haastattelujen ohessa tarinaa dramatisoidaan näytellyillä kohtauksilla sekä arkistomateriaalilla. Millaista oli taiteilla kolmen kerronnan kanssa?
Dokumenttielokuva ja -sarjat tarjoavat mielestäni fiktiota enemmän vapauksia muodon ja tyylin suhteen, jos vain tilaaja uskaltaa poiketa totutusta ja meidän onneksemme tilaajamme oli rohkeaa sorttia. Tässä projektissa sain vapaat kädet leikkiä fiktiolla, haastiksilla, animaatiolla sekä arkistokuvalla ja tästä taikinasta tuli mielestäni erittäin toimiva kokonaisuus. Kiitos tästä kuuluu myös loistavalle ja ammattitaitoiselle työryhmälle, joka lähti heti tekemään yhteiseksi koettua tarinaa ja erityisesti leikkaajillemme Suvi Soljalle ja Sampo Sirenille, jotka pelottomasti lähtivät tätä kerronnan tyylien sekametelisoppaa keittämään. Ajatukseni kerronnan muotojen sekoittamisesta oli, että sillä mennään mikä toimii parhaiten, mutta tietysti budjetti tuli jossain kohdin vastaan siinä, että esimerkiksi ihan kaikkea toivomaani ei voitu dramatisoida. Koen, että olen ohjaajana vahva myös fiktion puolella, joten näytellyt kohtaukset tuntuivat vain tavalta edistää tarinaa. Vaikka yleisesti dokkareiden dramatisoinnit aiheuttavat usein vahvaa myötähäpeää itsessäni katsojana, niin koen että loistavien ammattinäyttelijöiden: Jounia näytelleen Jarno Hyökyvaaran ja Veliä näytelleen Henry Holopaisen kanssa onnistuimme välittämään tarinaa oikealla tavalla ja ilman sitä perinteistä myötähäpeää. Myös YLE:n kattava arkisto ja sen mahtava henkilöstö tuli tutuksi ja koin aina olevani siellä kuin löytöretkellä. Sieltä lähtiessä repussani oli aina uskomattomia aarteita menneiltä ajoilta, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt aikaisemmin mitään.
Mikä oli itsellesi mieleenpainuvin kokemus?
Veli Sepän kanssa oleminen hänen viimeisinä elinkuukausina on jäänyt mieleeni pysyvästi. Loppuvaiheessa hän pyysi minua usein tulemaan kameran kanssa ilman työryhmää ja sain kuvata häntä maalaamassa viimeistä tauluaan ja vielä sairaalassa. Aika hiljaiseksi tämmöiset kokemukset vetävät. Että tämmöistäkin tämä työ voi olla.
Mitä muuta haluat sanoa Mieletön vilppi -sarjasta?
Vaikka taidemaailma olisi vieras, niin suosittelen katsomaan tämän loistavan sarjan, sillä niin se oli vieras myös näille sarjan antisankareille, jotka sitä maailmaa kuitenkin vedättivät mennen tullen.
Mieletön vilppi on katsottavissa Ruutu+- tilauksella. Sarja tulee myöhemmin katsottavaksi myös Elisa Viihde -palveluun.
