Tappava Valhe (Un homme idéal). Ohjaus: Yann Gozlan. PO: Pierre Niney, Ana Girardot. 103 min. K-12. 2015.
Ranskalaisen Yann Gozlanin ohjaama Tappava valhe (Un homme idéal) on Hitchcock-henkinen jännäri nuoresta wannabe-kirjailijasta Mathieu Vasseurista (Pierre Niney) joka oikaisee vihreälle oksalle lainamateriaalin turvin. Luonnollisesti naapurilaina ei jää huomiotta ja rikkaan perheen vävyksi ylennetty kynäilijä saa kannoilleen menneisyyden varjot. Kohtalon dominopelissä verenpunainen on ajankohtainen väri.
Jännärin käsikirjoitustiimissä on vaikuttanut Guillaume Lemans, joka on työstänyt hittejä kuten Kaiken se kestää ja Point Blank. Tappava valhe jää kuitenkin suhteellisen suoraviivaiseksi ja ennalta arvattavaksi ’synnin palkka on kauhea’ -hekumoinniksi. Elokuvan alussa tiivis leikkaus ja ripeästi etenevä tarina pitää otteessaan. Yves Saint Laurent -elokuvasta tuttu Pierre Niney on mainio valinta nuoren nousukkaan vaatteisiin. Muuttomiehen apupoikana elantonsa hankkiva kirjoittajanalku löytää muuttokeikalla mielenkiintoisen tekstin, joka päätyy julkaisuun kukkopojan nimellä. Menestyskirja on pääsylippu piireihin ja snobbailevan leidin sänkyyn. Arvottoman arvonnousun kliimaksina nuorukaisesta leivotaan rikkaan suvun ihailtu vävy. Vaikka lainatun tekstin kirjoittaja on kuollut, valheella on lyhyet jäljet. Alkaa kiristys ja nuoren miehen ahdinkoa lisää kustantajan vaatimus uudesta menestyskirjasta. Luottokortti on miinuksella, törmäys seinään on verinen.
Elokuvan toinen päänimi, Ana Girardot, on huomattavasti vaisumpi tapaus. Pierre Niney joutuu kantamaan liiankin suuren vastuun elokuvan jännitteestä. Kohtausten pidentyessä tiukkarytminen tarinankuljetus juuttuu tyhjäkäynnille, vaikka nuorukaisen kaulan ympärille kiristyvän köyden ote on tiukka. Veriteko johtaa piilotteluun, josta seuraa vain lisäongelmia. Ohjaaja onnistuu puristamaan nurkkaan ajetun päähenkilön epätoivosta viimeisenkin hikipisaran.
Tappava valhe onnistuu ensi hetkistä lähtien löytämään ja säilyttämään alavireisen ja kohtalokkaan, Hitchcockia lainaavan perusvireensä. Päähenkilön kultainen vankila on omien valintojen summa mutta samalla kovin inhimillisten ratkaisujen lopputulos. Kukapa ei haluaisi olla jotain muuta, hieman parempi – voittaa tuon itseään älykkäämmän kaunottaren huomion. Sujuvasti etenevän tarinan ongelmana on suoranaisten yllätysten puute. Varsinkin pääosanimen Pierre Nineyn ansiosta elokuva jaksaa kiinnostaa kivuttomasti loppumetreille asti.