Uutuusteos Havana Black – Ukkoskansan soturit kertoo suomalaisen rockyhtyeen Havana Blackin seikkailuista Los Angelesin lavoilta kotimaisiin pitserian nurkkiin. Mesta.net haastatteli kirjan tekijää Tapani Baggea.
Hannu Guts Leidénin ja Markku Crazy Heiskasen luotsaama Havana Black -yhtye nousi Puistolan hikisestä treenikämpästä Los Angelesin kirkkaisiin valoihin ja kävi lähellä kansainvälistä läpimurtoa 90-luvulla. Havana Black oli ensimmäinen suomalaisyhtye, joka sai biisinsä USA:ssa Billboardin radiosoittolistalle, kun Lone Wolf kiipesi vuonna 1990 listalla top-5:een.
Havana Black – Ukkoskansan soturit -kirja kertaa legendaarisen suomalaisyhtyeen tarinan. Mikä sai sinut kirjoittamaan näin perusteellisen teoksen bändistä?
Tapani Bagge: Idea kirjaan tuli edellistä musakirjaani eli Teddy, Aikka ja Alpoa tehdessä. Haastattelin Hannu Leidéniä jo siihen, koska hän oli tuottanut sekä Bad Signin levyjä että Aikka Hakalan oman kantrilevyn. Tajusin, ettei Havana Blackista vielä ollut tehty kirjaa, vaikka paljon turhemmista bändeistä oli. Ehdotin kirjaa Hannulle, ja hän innostui heti. Pari yritystä oli kuulemma ollut aiemmin, mutta ne olivat katkenneet heti alkuun.
Alun perin käsikirjoitus oli vielä pitempi, mutta kustannustoimittajan kanssa siitä karsittiin hieman sivupolkuja. Nyt pysytään asiassa läpi kirjan.
Kirjan julkaisusta on kulunut hieman toista kuukautta. Millaisia kommentteja olet saanut lukijoilta?
Kehuja on tullut sekä lukijoilta että kriitikoilta. Ilmeisesti kirjaa oli odotettu, ja sen perusteellisuus ja tarinallisuus on vedonnut lukijoihin.
Haastattelit kirjaan noin 50 henkilöä. Millaisia mieleenpainuvia tilanteita koit kirjaa tehdessäsi?
Pari nimeä jäi ikävästi pois kirjan luettelosta, mutta e-kirjaan heidätkin on lisätty. Aika moni haastateltu osasi ehdottaa paria muuta, joita kannattaisi vielä jututtaa, ja osa ilmoittautui itse somen kautta.
Bändissä ehti vuosien varrella soittaa aika moni muusikko, kun basistit ja rumpalit vaihtuivat, ja roudarit ja keikkamyyjät olivat myös hyviä tarinanlähteitä. Monet muusikot tai muuten alaan liittyvät ihmiset ovat armoitettuja tarinankertojia. Naurua riitti haastatteluissa, mutta myös vakavampia hetkiä.
Usein ihmisten muistikuvat erosivat toisistaan, mikä on ymmärrettävää. Tapahtumista on sentään vuosikymmeniä. Jos asiat olivat tarkistettavissa, tarkistin. Muussa tapauksessa esitin lukijalle eri vaihtoehdot.
Koskettavin haastattelu tuli Samu Pakkaselta, jonka isä Kari eli Paku oli Havanan rumpali 80-luvun lopulla ja päätyi itsemurhaan syksyllä 1994. Samua kuunnellessa selvisi, mitä rokkarin elämä lieveilmiöineen aiheuttaa perheelle, mutta toisaalta esiin nousi myös pojan ylpeys isästään.
Kirjassa pääsee ääneen myös Havana Blackin ex-manageri Alan Niven, joka toimi samaan aikaan myös Guns N`Rosesin managerina. Miten hän suhtautui kirjan tekoon?
Alan vastaili kysymyksiin mielellään ja kiitti valokuvista, joita hänelle lähetin. Hän oli yhä sitä mieltä, että Havana Blackista olisi pitänyt tulla iso bändi maailmalla.
Niven on myös kirjoittanut omat muistelmansa, jotka ilmestyvät alkukesästä. Lähetin Ukkoskansan soturit hänelle ja hän saikin sen, mutta en ole vielä kuullut kommentteja. Ehkä hän ei osaa kovin hyvin suomea.
Lukeudut Havana Blackin vanhoihin diggareihin. Miten kirjaprojekti muutti käsitystäsi bändistä?
Kirjaa tehdessä tuli kuunneltua Havanan musiikkia entistä tarkemmin, ja Amerikasta paluun jälkeen tehty Growing Wings nousi bändin parhaaksi levyksi. Arvostukseni Hannu Leidéniä ja Make Heiskasta kohtaan vain kasvoi, kuten kaikkia muitakin bändissä soittaneita.
Kirjan julkkarit Tavastialla helmikuussa kaikkine bändeineen ja Havana Blackin paluineen sekä 400 hengen yleisöineen olivat ikimuistoinen kokemus. Siinä nähtiin, että Ukkoskansa on yhä voimissaan. Kirjaakin myytiin siellä mukavasti.
Luetko itse musiikkiaiheisia elämäkertoja? Löytyykö sinulta omia suosikkeja?
Paljon on tullut luettua varsinkin bluesmuusikkojen ja kotimaisten laulajien, lauluntekijöiden ja bändien elämäkertoja. Honey Aaltosen Hurriganes-kirja on alan ehdoton toteemipaalu.
Kerro vielä mitä muuta sinulle kuuluu? Miten kirjaurasi jatkuu tästä?
Työt jatkuvat tavalliseen tapaan. Kymmenes historiallinen Mujus-dekkari Lyijynharmaa taivas on jo kirjoitettu ja ilmestyy lokakuussa. Rikosnovellikokoelma Savunsininen juna ilmestyi helmikuun alussa, kuten myös toimittamani CrimeTime-kirjailijoiden novellikirja Kill Your Darlings – 10 tapaa murhata ystävä. Pari lastenkirjaa on tulossa: Taivaalta sataa rahaa, Komisario Pulmu ilmestyy kesäkuussa ja Kuinka Tahvo ja Bella ystävystyivät syksyllä. Tosirikoskirja on tekeillä ensi kevääksi. Myös seuraava musakirja on aluillaan, mutta aihetta en paljasta vielä.
Havana Black – Ukkoskansan soturit ilmestyi helmikuussa.
