Dyyni -TV5 16.11. klo 21:00
TV5 esittää sunnuntaina vuonna valmistuneen Dyyni-elokuvan, joka tuotti maailmanlaajuisesti lähes 400 miljoonaa dollaria. Dyyni oli ensi-iltavuonnaan 2021 Suomen kolmanneksi katsotuin elokuva 172 000 katsojallaan. Elokuva sai vuonna 2024 jatko-osan Dyyni: Osa kaksi, joka on jo vuokrattavissa.
Mesta.netin elokuvakriitikko J.K. SIlvennoinen kirjoitti Dyyni-elokuvasta seuraavasti:
Denis Villeneuven Dyyniä ehdittiin odottaa kuin sadetta aavikolla. Toisaalta siksi, että sen ensi-ilta siirtyi koronan vuoksi, toisaalta siksi, että se pohjautuu Frank Herbertin tieteiskirjallisuuden klassikkoon (1965) – tai tarkemmin sanottuna kahteen kolmannekseen siitä.
Alejandro Jodorowsky yritti pystyttää jo 1970-luvulla oman dyyninsä, joka kaatui omaan mahtipontiseen mahdottomuuteensa. Lopputuloksena oli yksi pimeimmistä ja kiehtovimmista elokuvista, jota ei koskaan tehty, ja Frank Pavichin hieno dokumentti (2013) sen tekemättömyydestä.
David Lynchin versio on paljon parempi kuin julma aikalaisvastaanottonsa, mutta silti omaperäinen töyhtötukka tuntui olevan väärässä paikassa suurtuotannon kompromissien ja paineiden keskellä. Vuoden 1984 Dyynin suurin elokuvahistoriallinen ansio onkin siinä, ettei Lynch lähtenyt ohjaaman Jedin paluuta (1983) ja on sittemmin pitänyt ohjakset omissa käsissään.
Villeneuvin Blade Runner 2049:n yhteistä on eräänlainen hitaus, viipyilevä rytmi, jolla tarinaa ja kohtauksia kuljetetaan. Se ei ole pelkkää miljöön estetiikasta nautiskelua vaan keskeinen osa tunnelmaa. Vaikka toiminta kiihtyy loppua kohden, valtavat mittasuhteet paljastuvat ja äänet takovat kuin rock-konsertissa, säilyy hitauden tuntu aikaa ja paikkaa rikkovissa jaksoissa, jotka liikkuvat unen, profetian ja ennustusten välimaastossa.
Yhtä kaikki Dyyni kuuluu ehdottomasti elokuviin, jotka on syytä kokea mahdollisimman ison kankaan tai kuvaruudun ja kunnon äänentoiston välityksellä. Läppärin ruudun tai taulutelevision kaiuttimien kautta osa sen magiasta auttamatta katoaa.
Toisaalta Dyyniin on vaikea suhtautua jyrkästi, koska se vaikuttaa lopulta ikään kuin puolikkaalta elokuvalta, lupaavalta alulta. On kuin se vain vilauttaisi säärtään mutta ei paljastaisi kaikkia sulojaan. Mahdollinen jatko-osa tulee määrittämään, kuinka onnistunut tulkinta se lopulta on.
