Claes Olssonin ensimmäinen pitkä elokuva vuodelta 1987 on humoristinen kuvaus keski-ikäisen elokuvatuottajan harharetkistä. Rahavaikeuksiin joutunut mies käy turhaan pankinjohtajan puheilla. Sängyssä hän hermostuttaa striptease-tanssijanaisystävänsä puhumalla entisestä kissastaan Elviksestä.
Elokuva on väljästi omaelämäkerrallinen. Olsson asui 1970-luvun alussa Espoon Matinkylässä kommuunissa. Idean elokuvaan hän sai jäljittäessään kommuunin Elvis-kissaa ja saadessaan tietää sen hiljattain kuolleen 18-vuotiaana.
Olsson toimi elokuvansa tuottajana, käsikirjoittajana ja näytteli pääosan. Hän kertoo etsineensä pääosan esittäjää, muttei löytänyt mieleistänsä. Niinpä hän näytteli itse pääroolin.
Elokuvassa käytetään ohjaajan nuoruusvuosilta peräisin olevia kaitafilmejä. Mukana on myös aineistoa lassisesta hirviöelokuvasta King Kong (1933) sekä mielenosoitusjaksoja Lasse Naukkarisen elokuvasta Solidaarisuus (1969).
Elokuvan kummallisuuksiin kuuluu, että ”kissanainen” Satu Silvo esiintyi kolmoisroolissa päähenkilön vaimona, kirjailijaystävänä ja nuoruuden rakastajana.
”Elokuvassa on parasta sen irtonaisuus ja huumori. Claes Olsson ei selvästikään ole tosikko: hän kuvaa nelikymppisen miehen via dolorosaa hauskasti ja vauhdikkaasti. Erityisen ansiokasta on juuri riittävän menon säilyminen. Siihen Olsson pääsee käyttämällä lyhyitä kuvia ja letkeätä leikkaustyyliä, jossa esim. Mikko Niskasen kaltaisilla visuaalisilla taikinanvatkaajilla on paljon oppimista”, kirjoitti Aamulehden Erkka Lehtola arviossaan vuonna 1987.
Olssonin seuraava pitkä näytelmäelokuva Akvaariorakkaus (1993) oli todellinen läpimurto. Elokuva sai kolme Jussia.
Lähde: Elonet, Yle
Katso päivän muu tv-tarjonta Ohjelmaoppaasta!
