Vuonna 1955 valmistunut komedia kertoo nuoren pariskunnan asuntohuolista. Nuori neito on asunnoton sodan jälkeisen asuntopulan vuoksi. Hän tutustuu miehiin, joiden kautta käynnistyy niin lemmekkäitä kuin rikollisia toimia.
Onni etsii asuntoa sai kriitikoilta murskaavan vastaanoton. Sitä kuvailtiin sekavaksi sillisalaatiksi, jossa on liikaa kaikkea ja johon katsojan on vaikea päästä käsiksi. Myöhemmässä TV-maailman arviossa todetaan, että elokuva on Suomi-Filmin ”komedialinjalla silkkaa b-luokan metritavaraa”.
”Omaansahan sitä eniten vihaa ja rakastaa, mutta kunkas kävikään, kun oli nähty uusin kotimaisemme Onni etsii asuntoa? Ei käynyt millään lailla, sillä elokuvan kertomus on niin mahdoton, niin vieras elämälle ja huumorille, ettei siihen päässyt mukaan missään vaiheessa”, kirjoitti Suomen Sosialidemokraatti -lehden kriitikko Inkeli Lius.
Onni etsii asuntoa oli ohjaaja Thure Bahren kolma ja viimeinen elokuva. Hän kuoli äkillisesti vuosi elokuvan ensi-illan jälkeen vain 46-vuotiaana. Postilaitoksella uran tehneelle Jouko Sorannolle elokuva jäi ainoaksi elokuvakäsikirjoitukseksi.
