Eddie Stenbergin ohjaama Tervetuloa aamukahville -elokuva esitetään maanantaina TV1:ssä klo 13.15 ja se lisätään samalla Yle Areenaan.
Vuonna 1952 valmistuneessa komediassa ollaan vuoroin taivaassa ja maan päällä. Pyhän Pietarin (Paavo Jännes) tiedote keskeyttää Tervetuloa aamukahville -radio-ohjelman. Hän pyytää apua ihmisiltä, koska ei tiedä, onko taivaaseen tullut yksityisetsivä Uljas Uriel Vaaksanpää (Leif Wager) kuollut vai elossa. Merkillisiä tapahtumia seurataan eri hahmojen näkökulmasta.
Eddie Stenberg aloitti ohjaajanuransa ”suomalaisen elokuvan uudistajana”. Ura jäi kuitenkin lyhyeksi eikä esikoiselokuva vastannut odotuksia. Tervetuloa aamukahville -elokuvan yleisömenestys oli Suomen Filmiteollisuuden siihenastisen historian kehnoimpia. Myös lehdistön kritiikki oli armotonta.
”Tervetuloa aamukahville on avuttomin ohjaajadebyytti, mitä suomalaisessa äänielokuvassa olen nähnyt ja Juha Nevalaisen kolmas ja avuttomin käsikirjoitus. Idean muokkaaminen elokuvaksi on vain ollut ylivoimainen tehtävä suomalaiselle filmiparivaljakolle, tykitti Suomen Sodiaalidemokraatti -lehden kriitikko.
Helsingin Sanomat arveli, että Eddie Stenberg oli ilmeisesti liian varma kyvyistään ja otti esikoistyökseen liian vaikean aiheen, juuri sellaisen, missä kaikkein eniten olisi tarvittu todellista elokuvan ohjaajaa, filmillistä näkemystä, kuvauksellista kekseliäisyyttä, vauhtia ja vauhdikkuutta”.
Stenbergin seuraavan elokuvan Rantasalmen sulttaanin (1953) kuvauksista kehkeytyi surkuhupaisa farssi, koska kuvausryhmän lähdettyä kuvaamaan Pohjois-Afrikkaan käsikirjoitus oli vain muutaman liuskan mittainen ja ohjaaja Stenberg oli liian kokematon ottamaan sekavaa tilannetta haltuunsa.
Reissua vaikeutti myös se, että Marokkoon saapuessa kuvausryhmällä ei ollut tarvittavia kuvauslupia ja tulliasiakirjoja.
