Andrew Lloyd Webberin menestysmusikaali Cats on esitetty maailmalla lukuisia kertoja ja vuonna 1981 ensiesityksensä saanut musikaali on yksi genrensä suosituimmista.
Tottakai Hollywoodin piti saada Cats myös valkokankaalle 2000-luvun digitekniikan avustamana. Kuninkaan puhe -elokuvalla Oscar-voittajien kastiin noussut Tom Hooper otti haasteen vastaan mutta superhitti jäi saavuttamatta.
Nimittäin Cats sai ilmestyessään valtavan mediahuomion, osaltaan tasapuolisen yksimielisesti tyrmääviä arvioita mutta myös positiivisesti nyökytteleviä kommentteja.
Kissaihmiset nykypäivän tekniikalla – näyttää takuulla hyvältä. Musiikkia ja tanssia riittää, luonnollisesti. Rakastetut laulut ovat kaikkien muistissa. Ongelmaksi muodostuu juoni – onko sitä?
”Miten hittimusikaalin adaptaatio on voinut mennä näin pieleen? Syy ei ole se, että elokuva on täynnä tietokoneella luotua grafiikkaa. Efektit ovat kivoja muutamia irronneita kasvoja ja kummallisia ilmeitä lukuun ottamatta.
Todellinen syy huonojen arvioiden takana on kuitenkin tarinan juonettomuus. Cats ei sisällä minkäänlaista juonta, jota kuljetettaisiin eteenpäin dialogin tai musiikin avulla. Se on rykelmä musiikkivideoita, joissa esitellään yleensä uusi kissa. Mihin esittelyt sitten johtavat? Siihen, että osa kissoista unohdetaan ja osa otetaan mukaan seuraaviin musiikkinumeroihin. Mikä tämän kaiken pointti on?
Niklas Tirkkonen / Episodi
Visuaalisuutta kiiteltiin ja elokuvan erottumista teatteriversiosta:
”Vahvasta ennakkokritiikistä huolimatta ihmisnäyttelijöiden päälle animoidut turkit, hännät ynnä muut efektit eivät pistä silmään sen enempää kuin muutkaan nykypäivän Hollywoodin tehostelisäykset. Hooper hyödyntää tasapainoisesti sekä staattisempia mutta värikkäitä lavastuksia että sulavia elokuvallisia leikkauksia eikä yritä toisintaa teatteriesitystä sellaisenaan valkokankaalle. Cats on oma elokuvansa, ei hiilikopio näyttämöltä”.
Jussi Lahtonen / Film-o-holic
Ilmestyessään kritiikkiä irtosi ehkäpä eniten epäluonnollisen oloisista ihmisiä ja kissoja yhdistävistä digivartaloista.
”Catsissa on kuitenkin pahempiakin ongelmia kuin digimisut. Elokuvaversiossa ei ole tarinaa, vain erilaisia tilanteita. Musikaali on kankaalla myös enimmiltään niin synkkäsävyinen, että tuntuu lähes kauhufilmiltä.
Silti tämänkin Catsin pelastaa Andrew Lloyd Webberin musiikki. Orkesterisovitukset ovat kauttaaltaan erinomaisia ja vanhat bravuurit onnistuvat”.
Hannu Björkbacka / Keskipohjanmaa.fi
Lopullinen totuus muodostuu oman katselukokemuksen perusteella. Katso Cats Elisa Viihde Viaplay -palvelussa.
