Kotkalainen SundaySong soutaa alakuloisessa mutta ei missään nimessä lohduttomassa äänimaisemassa. Vaikka bändi ei suuremmin harrasta duurisointuja, musiikista on huomaavinaan valon välähdyksiä. Post-rockin lokerosta ulos pyrkivä SundaySong kuulostaa paikoin Mogwain, My Bloody Valentinen ja Sigur Rosin yhteenliittymältä mutta bändillä on taipumusta myös pophenkisiin kertosäkeisiin. Pohjoisen alakulon keskeltä paistaa tietynlainen kaunosieluisuus – SundaySong on post-rockin Poets Of The Fall.
SundaySong tuo muutaman kappaleen kohdalla etäisesti mieleen myös mainion Delay Trees -orkesterin ja kyseisen porukan viimeisimmän Readymade-albumin. Mutta Down Wind, Down Sea -kiekon aloittava herkistelevä Arm of the sea kuulostaa aluksi Poets Of The Fallilta – puolinopeudella soitettuna! Jatkossa biisiin saadaan tuhdimmin alavireistä särmää. Maalaileva Sea of stars piirtää laajoja kaaria ja kertosäkeeseen löytyy pophenkistä nostatusta. Selkeämmin post-rockin, jopa post-punkin kuvioita sotkee shoegaze-henkinen Green river. Hitaasti kasvava Silver eyes yltää vauhtiin päästyään väkevään tunteiden vyörytykseen.
SundaySong sekoittelee alakulon sävelistä, kiireettömästä fiilistelystä ja muniinpuhaltelusta tarttuvapintaista, varjoja rakastavaa rokkia. Ranteita ei revitä auki ja vauhtiakin on riittävästi mutta SundaySongin paras osaaminen löytyy vahvasta draaman kaaresta ja tumman eri sävyjen riittävän laajasta vaihteluvälistä.
