Ohjaus: Sarah Gavron. Pääosissa: Carey Mulligan, Anne-Marie Duff, Helena Bonham Carter. 106 min. K12.
Suffrageteiksi kutsuttiin 1900-luvun alun Isossa-Britanniassa äänioikeutta naisille vaatineita aktivisteja, jotka mielenosoitusten ja puheiden ohella harrastivat pommi-iskuja, tuhopolttoja ja lennätinlankojen katkomista. Omana aikanaan heitä pidettiin terroristeina, joskin sivullisten uhrien sijaan he vaaransivat lähinnä oman henkensä.
Suffragette kuvaa tätä naisten taistelua oikeuksistaan yhden kohtalon, Carey Mulliganin esittämän Maud Wattsin, kautta. Seksuaalisesti hyväksikäytetystä lapsityöläisestä alistetuksi aikuiseksi varttuneen Wattsin biografia peilaa samalla koko aikakauden työläisnaisen asemaa, jossa päätösvalta oli ulkoistettu isille, veljille, aviomiehille ja työnantajille.
Watts ajautuu suffragettien etujoukkoon kuin vahingossa ja on mukana heidän kuuluisimmissa operaatioissaan, jotka johtivat valtiovarainministerin maaseutuasunnon räjäyttämiseen ja Emily Watsanonin tallautumiseen kuningas Yrjö V:n kilpahevosen kavioihin Epsom Derbyssä.
Suffragette on hyvä, perinteinen epookkikuvaus, joskaan tämänkaltaisia vahvojen naispääosien varaan rakentuvia elokuvia ei liikaa tehdä. Roolituksen vahvuudesta kertoo sekin, että Meryl Streep nähdään poikkeuksellisen pienessä, mutta tarinan sisällä keskeisessä, sivuroolissa.
Toisin kuin aikakauden elämässä, miehet jäävät sivuosaan. Heistä ainoastaan pesulan esimies esitetään yksioikoisen iljettävänä hyväksikäyttäjänä, muiden motiivit ja hämmennys naisten omavaltaisuuden edessä näyttäytyvät inhimillisempinä.
Lopputekstit listaavat maita ja vuosilukuja, jolloin naisille on myönnetty äänioikeus, muistuttaen elokuvan ajankohtaisuudesta. Viimeisimpänä mukaan ehti Saudi-Arabia vuonna 2015.
J. K. SILVENNOINEN
Yksi kommentti
Kommentit suljettu.