Strangerland. Ohjaus: Kim Farrant. PO: Nicole Kidman, Joseph Fiennes, Hugo Weaving. 107 min. K16. 2015.
Ohjaaja Kim Farrant on kehutuissa dokumenttifilmeissään tuonut esille mm. seksuaalisuutta eri muodoissaan. Kokopitkä draamaelokuva Strangerland pyörii myös vahvasti seksuaalisuuden ympärillä. Nicole Kidman palaa kotimaansa kamaralle vahvassa menneisyyden traumojen repimässä roolissaan. Strangerland on näyttelijöiden osalta Kidmanin show. Kidmanin rooliin ladataan valtavasti inhimillistä tuskaa ja ääritunteita. Nainen romahtaa hulluuden partaalle. Kidmanille annetaan tilaa revitellä. Seksuaalisuuden ympärille kiertyvät menneisyyden haamut olisivat jo itsessään mieltä vavisuttava taakka. Varsinaisena kurjuuden katalysaattorina elokuvassa toimii pariskunna lasten yllättävä katoaminen.
Farrant asettaa tarinansa kulissiksi Australian perähikiällä sijaitsevan kyläyhteisön. Karuuden eksotiikka ja syrjäseudun rujous antaa tarinalle pahaenteisiä sävyjä. Farrant ei osaa kuitenkaan päättää, onko kyseessä sieppausdraama, kauhuelokuva vai psykologinen kehityskertomus. Aineksia on moneen lähtöön ja vihjeitä annetaan vähän. Kidmanin ja Joseph Fiennesin esttämä pariskunta joutuu muuttamaan syrjäkulmille tyttären holtittoman käytöksen johdosta. 15-vuotiaan suhde opettajaansa ei jää ainoaksi. Nuori tyttö on seksuaalisesti holtiton. Miksi, siihen katsoja joutuu etsimään vihjeitä koko elokuvan ajan. Levottomien lasten katoaminen tuntuu olevan vain lähtölaukaus menneisyyden kaunojen perkaamiselle. Isä ei voi sietää tyttäressään ja vaimossaan vahvana sykkivää seksuaalisuutta. Aviomies sanoo vaimon olleen aikoinaan samanlainen – seksuaalisesti holtiton. Parin suhteessa on pimeitä aukkoja, kyllä, mutta insestiä? Syrjähyppyjä? Arvoituksia on vaikea avata vähäisten vihjeiden avulla.
Jännitystarinana etenevä lasten katoamisen selvittäminen tuo juoneen mystisiä piirteitä. Äidin mieli järkkyy yhä pahemmin ja isä turvautuu suoraviivaisesti nyrkkiin ja kovisteluun. Yhteisö auttaa mutta epäilee. Pariskunnassa on jotain vialla. Tytär on jakorasia. Raskaita aiheita käsitellään vihjaillen, kärsien mutta vastauksia vältellen. Tunnelma kiristyy ja hulluus tihenee mutta ratkaisut puuttuvat. Nicole Kidman pääsee kuitenkin revittelemään ääritunteilla. Fiennes jää yksipuoliseksi hermokimpuksi, jolle ei irtoa sympatiaa. Syrjäkulman poliisia esittävä rosoinen Hugo Weaving on mainio – herkkä mutta samalla uhkaavan äijämäinen. Australian hikinen erämaa on erikoistehoste parhaasta päästä.
Ohjaaja Farrant leikittelee raskailla teemoilla. Naisen seksuaalisuus kuvataan korostettuna uhkana. Syyllisyys, epätoivo, riittämättömyyden tunne, viha – Strangerland päästää irti primitiivisen tunnevyöryn. Katsojan kannalta vihjeiden ja selitysten niukkuus heikentää katsomiskokemusta. Jännite säilyy kuitenkin loppuun asti. Leffan haluaa ahmia viimeiseen kuvaan asti, selitysten toivossa. Loppupeleissä käteen jää vahvimpana Nicole Kidmanin haavoille repivä tulkinta. Muutamassa kohtauksessa Kidmanin itseruoskinta on kuin suoraan Lars von Trierin ’ihmissuhdekidutustutkielmista’
Elokuva katsottavissa Elisa Viihteessä.
