Ruotsalainen tummasävyinen rokkimetallisti Sparzanza etenee Circle-albumillaan ehkä astetta raskaammalla kädellä kuin bändin ”hittilevy” Folie à Cinq. Siistitty tunteenpurkaus panostaa edelleen tehokertseihin ja meno on yhä kuin Volbeatin ja Mustaschin ristisiitosta. Viitteet Machinae Supremacyn suuntaan ovat kuitenkin jo turhia sillä Sparzanza painaa reilummin pörinää skebasoundeihin. Cirlce eteneekin tyrmäävän iskevissä tunnelmissa aina ensimmäisen slovarin kohdalle. Söpöä pullistelua.
Sparzanzan rockmetalli on muodollisesti pätevää mutta yletön siisteys syö mielenkiintoa ja mielekkyyttä. Underneath my skin kuulostaa kuin Doom Unit soittaisi Disturbed -coveria, pophenkinen kertosäe on viisun tuimempaan riffittelyyn verrattuna aivan eri planeetalta. Breathe elää todella puunatun kertosäkeen avulla, joka on kieltämättä mainio. Niin ja sen ensimmäisen slovarin jäkeen (Into the unknown) homma kevenee entisestään. Viisuja pukkaa kuin metritilauksena – jo edellämainittu Underneath my skin ja Enemy of my enemy ovat kuin sisaria, alkuun Disturbed-sukuista huutoa ja perään kilttiä söpöilyä.
En tiedä onko Sparzanza pyrkinyt Euroviisuihin mutta As I go away -niminen ylimakea slovariruikutus sopii vain ja ainoastaan euroviisuputkeen. Loppupäätelmäksi muodostuu puutuminen liian söpöilevään ulosantiin. Verrattuna vaikka Amaranthen poppimetalliin, Sparzanza on huomattavasti tylsempi tapaus. Jos sievistelevässä menossa olisi edes ripaus itseironiaa mutta Sparzanza tuntuu olevan ”dead serious”. Kertosäkeissä on koukkuja mutta levyä suositellaan vain kiltimmän rokkimetallin suurkuluttajille
