Sota (Krigen). Ohjaus: Tobias Lindholm. PO: Pilou Asbæk, Tuva Novotny, Søren Malling. 109 min. K16. 2015.
Tanskalainen ohjaaja/käsikirjoittaja Tobias Lindholm istuu melkoisen uraohjuksen puikoissa. Lindholm oli käsikirjoittamassa palkittua, parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariksi ehdolla ollutta Jahtia. Syyllisyyden problematiikka ja yhteisön tuomitseminen ovat vahvasti edustettuna myös Lindholmin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa psykologisessa draamassa Sota (A War – Krigen). Afganistanin kriisin ympärille kietoutunut sotadraama oli myös ehdolla parhaan Oscarin saajaksi. Kolmas kerta toden sanoo…?
Tobias Lindholm luottaa Pohjoismaiseen rauhallisuuteen ja vähäpuheiseen ilmaisuun. Vähemmän on enemmän. Elokuva on virkistävä poikkeus vastaavista amerikkalaisista adrenaliinia ja uhoa tihkuvista pullisteluista. Lähikuvat luotaavat vakavia kasvoja, ilmeet kertovat vähintään yhtä paljon kuin lauseet ja alleviivaten kipupisteitä. Pilou Asbækin vahvasti luonnosteleman komppanianjohtajan ristiriitaiset ratkaisut ajavat miehen kauaskantoisten päätösten äärelle. Afganistanin rauhanturvaoperaatio turhauttaa. Tanskalaiset ovat suojelemassa paikallista väestöä mutta keinot ovat vähissä. Asetta kannetaan ennemminkin varustuksen osana, ei voimankäytön vahvana välineenä. Kun tanskalaisjoukon sotilas haavoittuu, homma kääntyy hetkessä turhautumisesta jopa kostoa etsiville poluille. Miksi pahikset saavat riehua kenenkään estämättä. Huono päätös johtaa lopulta vielä huonompiin ratkaisuihin. Siviilejä kuolee, komppanianjohtajaa syytetään sotarikoksesta.
Elokuvan toinen puolisko näytellään oikeussalissa. Silmiinpistävää on syyttäjän asenne – oikeudenkäynti menee henkilökohtaiseksi pätemiseksi ja arvovaltataisteluksi. Afganistanin kohtaukset ovat jänteviä ja tiukaksi treenattuja. Näyttelijöiden kasvoille piirretään sota-alueen tunneskaalaa turhautumisesta, koti-ikävästä ja pelosta suoranaiseen raivoon. Lindholm luottaa tuijottavien kasvojen voimaan. Kaikkea ei tarvitse sanoa, ilmeitä pitää osata tulkita. Kotioloissa odottavan perheen asemaa piirretään myös alakuloisin sävyin. Isän saapuessa kotiin, piinaavat syyllisyyden muistot antavat perheelle uuden vaikean vastustajan – isää uhkaa vuosien vankeus. Onko parempi jopa valehdella, perheen yhtenäisyyden nimissä.
Sota on hienovaraisesti luonnosteltua psykologista paineen hallintaa ja vaikeiden asioiden pohdintaa. Näyttelijät ovat latautuneita ja saavat hahmoistaan irti tunteiden värikirjoa. Elokuva ei haukkaa liian suurta palaa. Painopiste pysyy pienen ihmisen näkökulmassa ja ratkaisuissa. Moraaliset kysymykset painavat. Rosoinen hienovaraisuus ja vähäeleisyys kantavat läpi elokuvan. Suuria viisauksia ei löydetä mutta vanha totuus on helppo todeta – pahin paini syyllisyyden kanssa käydään jokaisen pään sisällä.
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
