Irlantilaisen laulaja ja lauluntekijä Sinéad O’Connor on kuollut 56-vuotiaana. Asiasta kertoo muun muassa BBC.
O’Connor muistetaan parhaiten vuoden 1990 Nothing Compares 2 U -hitistään. Princen kirjoittama kappale nousi listaykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.
Hänen kuolinsyytä ei ole kerrottu julkisuuteen. Omaiset kertovat olevansa järkyttyneitä ja toivovat rauhaa surun keskelle.
O’Connor kärsi mielenterveysongelmista ja viimeisiin kuukausiin mahtui myös suunnatonta surua. Hänen 17-vuotias Shane-poika kuoli tammikuussa 2022.
Sinéad O’Connorin Muistelmat julkaistiin suomeksi viime vuonna.
Kirja, alkuperäiseltä nimeltään Rememberings, oli arvostelumenestys ja se kipusi suoraan New York Timesin bestseller-listalle. Nyt kirjasta on julkaistu suomennos ja se saatavavilla myös äänikirjana.
Kyseessä oli poikkeuksellisen avoin ja suorapuheinen elämäkerta, jossa O’Connor kertoi niin vaikeasta lapsuudestaan, musiikkiurastaan ja henkilökohtaisista menetyksistään, mutta myös vanhemmuuden onnesta ja jatkuvasta hengellisen täyttymyksen etsinnästä.
O’Connorin äiti Marie ja isän John menivät naimisiin vuonna 1960 ja perustivat perheen kotiseudulleen Dublinin Crumliniin. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista O`Connor on toiseksi nuorin. Vuonna 1975 isä otti avioeron ja perusti uusioperheen uuden rakkautensa Violan kanssa.
Laulaja kuvaili riipaisevasti lapsuuttaan henkisesti tasapainottoman ja väkivaltaisen äidin kanssa.
Avioeron jälkeen äidistä tuli entistä väkivaltaisempi. Kaltoinkohtelu kohdistui Sinéadiin ja hänen kahta vuotta nuorempaan pikkuveljeen Johniin. Sinéad katuu yhä sitä, ettei hän kertonut poliisille pahoinpitelyistä.
”Äitini pani hänet kärsimään toden teolla. Ne yöt kun kuulin hänen huutavan armoa äidin käskystä, enkä voinut pelastaa häntä, ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että ryhdyin aktivistiksi ja kärsin vihanhallintaongelmista. En pystynyt pelastamaan häntä. En pystynyt suojelemaan häntä. En pystynyt liikauttamaan eväänikään mennäkseni hänen huoneeseensa. Olen ollut koko ikäni äidille vihainen. Mutta olen kohdistanut sen vihan väärin. En kyennyt myöntämään, että olin vihainen äidille, joten suuntasin raivoni maailmaan. Ja poltin melkein joka sillan, jonka olen ylittänyt”, O`Connor kertoo kirjassaan.
O’Connor totesi kirjassa, ettei hän saanut veljensä kanssa itsetuntoa pönkittäviä kokemuksia, koska he joutuivat kuuntelemaan jatkuvasti äidin valituksia siitä, kuinka lapset pilasivat hänen elämänsä.
”Hän nöyryytti Johnia meidän edessämme ja meitä hänen edessään. Tunnustin monta kertaa tehneeni jotakin, mitä en ollut tehnyt, jotta äiti ei olisi hakannut Joeta. Otin pieksennän vastaan Joen sijasta.”
Tämän lisäksi O’Connorin äiti oli koukussa varastamiseen. Kun kolehtilautanen kiersi jumalanpalveluksessa, äiti varasti siitä rahaa lahjoittamisen sijaan. Kun läheiseen liikenneympyrään istutettiin kukkia, äiti ajoi sinne yöllä varastamaan istutuksia jätesäkkien kanssa.
Ei siis ollut ihme, että tytär jatkoi varastelua.
”Koputan ihmisten oviin ja myyn heille heidän omia kukkiaan, jotka olen varastanut heidän puutarhastaan. Varastin älyttömän paljon rahaa viikkojen ajan purjehduskerhon pukuhuoneisiin jätettyjen vaatteiden taskuista, ja jäin kiinni, kun pyysin maitomiestä vaihtamaan kolikot seteleiksi ja hän alkoi epäillä minua. Varastin kenkäkaupan henkilökunnan huoneessa lompakon käsilaukusta, kun myyjä päästi minut sinne sovittamaan balettitossuja”, O`Connor kertasi tekosiaan.
Teini-iässä elämässä alkoi tapahtua.
O`Connorista kehittyi lahjakas laulaja ja muusikko. Hänet bongattiin 15-vuotiaana hääkeikalta paikallisen In Tua Nua -bändin jäseneksi.
Äiti kuoli autokolarissa vuonna 1985. O`Connor oli tuolloin kahdeksantoistavuotias. Myöhemmin samana vuonna Ensign Records tarjosi hänelle levytyssopimuksen ja hän muutti Lontooseen.
Hän sai esikoislapsensa 20-vuotiaana, vain kolme viikkoa ennen ensimmäisen albumin julkaisua vuonna 1987. The Lion and the Cobra -albumista tuli arvostelumenestys ja se nosti lahjakkaan irlantilaisen pop-maailman tietoisuuteen.
Kolme vuotta myöhemmin julkaistu kakkosalbumi I Do Not Want What I Haven’t Got sisälsi O’Connorin uran toistaiseksi suurimman hitin, Princen tekemän ”Nothing Compares 2 U”. Kappaleesta on tullut yksi pophistorian suurista helmistä.
”Joka kerta kun esitän sen, minusta tuntuu kuin saisin taas olla ja puhua äitini kanssa. Uskon, että hän on läsnä ja kuulee minut ja voin olla yhteydessä häneen. Siksi olen itkenyt laulaessani säkeet ”All the flowers that you planted, Mama, in the backyard, all died when you went away”. Minä rakastan sitä kappaletta enkä kyllästy koskaan laulamaan sitä.”
Kirjassa käydään läpi myös vuonna 1992 valtaisan kohun ja jälkiseuraukset aiheuttanut Paavin kuvan repiminen Saturday Night Liven suorassa lähetyksessä. Hän avaa teoksessaan myös pitkiä terapiajaksojaan ja ikimuistoisia kohtaamisiaan muun muassa Muhammed Alin, Bob Dylanin ja Bon Jovin kanssa. Huumoriakin mahtuu kirjan sivuille!
Kokonaisuudessaan muistelmateos piirtää O`Connorin elämästä rikkonaisen ja surumielisen kuvan. Sisäisen rauhan etsimisellä on ollut hintansa. Mitä hän yrittää saavuttaa?
Hänellä on neljä lasta neljältä eri isältä, joista vain yhden kanssa hän on ollut naimisissa. Lisäksi hän on ollut naimisissa myös kolmen muun miehen kanssa, joista kukaan ei ole lasten isä.
”Jos minulla ei ole tässä elämässä muuta tarkoitusta kuin saattaa nämä neljä lasta maailmaan, se totisesti riittää vakuuttamaan minut, että olen tehnyt jotakin merkityksellistä. Enkä sano näin vain siksi, että he ovat minun lapsiani. He ovat ehdottoman erityislaatuisia, älykkäitä, rakastavia, myötätuntoisia, henkisesti kypsiä, hauskoja, arvokkaita ja kovasti työtä tekeviä ihmisiä, enkä voisi olla heistä ylpeämpi.”
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Sinead O`Connor – muistelmat.
