Italialainen Shores Of Null pitää sisällään miehistöä, jotka voi yhdistää orkestereihin kuten Zippo, The Orange Man Theory, Noumeno, Mens Phrenetica ja Il Grande Scisma D’Oriente. Shores Of Null tarjoilee tummaa metallia ilmiselvin death/gootti/doom-maustein. On hauska myös huomata Suomi-vaikutteiden vahvat pohjavireet. Facebook-sivuillaan bändin tyypit listaavat vaikutteidensa joukkoon tutut nimet kuten Amorphis, Sentenced ja Insomnium. Kun pakettiin lisätään vietä Ruotsinmaalta Katatonia ja Opeth sekä vaikkapa Swallow The Sun, Type O Negative, Paradise Lost ja My Dying Bride, ollaan hyvinkin lähellä Shores Of Null -orfkesterin ydintä. Ja eiköhän lisätä nippuun vielä ripaus grungehuminaa Alice In Chainsin muodossa…
Bändi luottaa tummaan tunnelmaan. Vokaalisuoritukset ovat kautta linjan onnistunutta puhkumista, varsinkin ”puhtaat” vokaalit toimivat mainiosti. Useassa biisissä on huomaavinaan selkeitä Amorphis-fiilareita. Kuuntele vaikka tyylikkään menevä murinapala Night will come, jota ei varmaan olisi olemassa ilman Amorphista ja Katatoniaa. Tosin italian kaverit värittävät viisua mukavan murealla death-örinällä. Ruins alive laittaa pakettiin Katatonian ja My Dying Briden. Quiescent vaikuttaa paikoin jo Amorphis-lainapalalta. The heap of morning hyväilee varjoja kuin Paradise Lost.
Shores Of Null onnistuu parhaimmillaan luomaan hyvinkin esikuviensa veroista synkkyydessä rypemistä. Melodisuus on bändin vahva osa-alue. Loppupeleissä bändi jää kuitenkin vertailukohtiensa varjoon. Shores Of Null alkaa useamman viisun annoksina kuulostamaan cover-bändiltä. Lainailu on liian ilmiselvää. Muutaman biisin annoksina bändi on kuitenkin mainio tuttavuus.
