Doomin ja sludgen tehobändi Serpentine Path jatkaa toisella albumillaan brutaalin doomin ja raadoilta löyhkäävän sludgen parissa. Kun bändin miehistöstä löytyy kokemusta Electric Wizardin, Unearthly Trancen ja Ramessesin suunnalta, meno ei voi olla muuta kuin laahaavan rujoa montunkaivuuta. Jos kuuntelunautintoihisi kuuluu edellä mainittujen orkesterien lisäksi Eyehategod, Saint Vitus tai vaikkapa Coffins, Serpentine Path on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen raatopartio.
Vaikka Serpentine Path luottaa ryömivään lanaamiseen, sludge-elementti antaa viisuihin mukavasti potkua. Bändin raskaus on huomionarvoista, kuten myös Ryan Lipynskyn äärettömän tehokkaat lokaviemärivokaalit. Kiekon aloittava viisukolmikko Essence of heresy, House of worship ja Treacherous waters ovat kiimaisen ankaraa soutamista, paikoin tulee mieleen death metal -legenda Deathin hidasvauhtisempi lokaviemäriosasto. Serpentine Path yltää parhaimmillaan suorastaan hypnoottiseen kivikuorman raahaamiseen. Tosin levyn loppua kohden, ryömintävaihteen jumittaessa hitaammalle mahdolliselle kulkuvauhdille, allekirjoittaneen kädet nousevat pystyyn antautumisen merkiksi.
Serpentine Path tekee raskaudesta omanlaistaan itseruoskintaa. Parin viimeisen siivun kohdalla bändi unohtaa sludgen ja meno muuttuu turhankin puisevaksi. Varsinkin Torment työstää niin hartaasti syvää monttua että kahdeksan minuutin rajapaalun ylittävä pituus on jo liikaa. Serpentine Path onnistuu olemaan suorastaan hyytävän raskas ja armoton orjapiiskuri.
