Sebastian Bach: Give ’Em Hell

Skid Row -ääni Sebastian Bachin kaksi edellistä soolotuotosta kärsivät osittaisesta identiteettikriisistä. Bach pyrki päivittämään soundiaan asenteellisen metallin suuntaan pitämällä toisella kädellään kuitenkin kiinni kasariheavy-menneisyydestään. Ongelmaksi muodostui varsinkin Kicking and Screaming -albumilla Bachin vokaalisuoritus – mies joutui irvistelemään aggressiomöykkäämisen paineessa eikä Bachin tehokas falsettiääni päässyt luontevasti esille. Tuore Give ’Em Hell unohtaa raskaimman aggressiovyöryn ja materiaali on melodisempaa. Bachille on annettu tilaa käyttää omaa instrumenttiaan. Myös soundeissa on enemmän ilmavaa rock-henkeä.

Levylle Bach on saanut avukseen mm. Duff McGaganin, John 5:n ja Steve Stevensin. Viisujen peruskaava on selkeä. Alkuun tuimempaa riffiä mutta kertosäkeet vedetään söpöilemällä. Tuotanto on terävää ja lihaksikasta mutta samalla ilmavaa. Bach venyttää jenkkirockin peruskaavaa ja miehen asenteellinen hard rock on selkeämmin linjassa aikaisempiin näyttöihin. Tosin slovaripuolella Bach ei onnistu. Hitaammat ruikutukset ovat sanalla sanoen vaisuja.

Albumin alkuun on tungettu kiekon valovoimaisin kolmannes. Hell inside my head työstää sopivasti kasarilta tuoksahtavaa hevanderia, jossa on vanhemman Queensrÿchen mieleen tuova tappokertsi. Harmony lisää kierroksia ja viisun alkuriffit ovat kuin Guns N’ Roses -porukan kultapäiviltä. Tosin kertosäkeen ylimakeus syö kappaleen tehokerrointa. All my friends are dead on kiekon selkein täsmäohjus, keskitempoiseen siivuun saadaan mukavasti eletyn elämän rosoisuutta. Myös Dominator on mainio nykypäivään päivitetty kasarihehkutus.

Give ’Em Hell eksyy paikoin turhankin siisteille kulmakunnille vaikka juuri ne arveluttavat sivukujat tulisi koluta tarkkaan ennen auringonnousua. Bachin ääni on kuitenkin elementissään ja rokkari on kaukana vanhaan maineeseensa ripustautuvasta ruikuttajasta. Näin se pitää mennä, vanhaa ei tule pyyhkiä näkymättömiin ja uudelle ei pidä pyllistää ja sulkea silmiään vallitsevilta olosuhteilta. Bach ei ole kulmakunnan vihaisin kukko mutta takuulla sinnikäs ja äänekäs.

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone