Ronskia gorekuvastoa vilautteleva sarjamurhaajatarina Damaged on televisiosarjojen ohjaajana tunnetuksi tulleen Terry McDonoughin ensimmäinen pitkä elokuva. Damaged ei päässyt laajaan teatterilevitykseen, mutta se on noussut muun muassa Elisa Viihteen Vuokraamossa vuokatuimpien elokuvien top-5-listalle. Mesta.netin J.A. Kaunisto arvosteli elokuvan.
Rimakauhua ja rakkautta, Killing Eve sekä Better call Saul -kuvioista tuttu ohjaaja Terry McDonoughin on saanut ohjattavakseen veteraaninäyttelijät Samuel L. Jacksonin ja Vincet Casselin, joista Jackson on 75-vuotiaana rooliinsa jo turhan varttunut. Ironista, että kaksikosta Casselin esittämä etsivä Walker Bravo on jo eläköitynyt, kun Jacksonin esittämä murhaetsivä Dan Lawson jatkaa vielä viinan, vanhan tottumuksen ja kaunan ajamana.
Lawson ja Bravo tutkivat kuusi vuotta sitten mystistä Chicagon sarjamurhaajaa, joka jätti jälkeensä kuusi kuollutta karmealla tavalla silpottuna. Murhille oli helppo etsiä kulttitaustaa tai uskonnollista vaikutinta, sillä uhrien raajat ja pää oli aseteltu ristin muotoon. Lawson menetti jahdissa elämänsä rakkauden ja mielenterveytensä, Bravo sai vain tarpeekseen ja jätti etsivän työn.
Tarina vie pahasti alkoholisoituneen Lawsonin vauhdilla Skotlantiin, sillä liikkeellä on ilmeisesti kopiomurhaaja. Paikallisen poliisietsivän Glen Boydin (Gianni Capaldi) avio-ongelmien piinaamaan arkeen ilman torstoa löydetty vainaja aiheuttaa vain lisää töitä. Töitä on riittämiin, sillä ruumiita tulee lisää ja lopulta murhaaja osuu jo liian lähelle Boydia. Uskonnollinen motiivi on alleviivattu ja selviö, nopeasti löytyvä tutkintalinja entiseen uskonnolliseen fanaatikkoon tuntuu tuottavan tulosta. Casselin esittämän Bravon mukaantulo tiivistää tunnelmaa, mutta lopulta sarjamurhaaja löytyy lähempää kuin kukaan uskaltaa epäillä.
Damaged on syvällä sarjamurhaajagenressä. Tapahtumat, päähenkilöt, synkkä ja lohduton tunnelma sekä veriset uhrit ovat suoraan genren ohjekirjasta. Uskottavuuden kanssa on ongelmaa. Itse juutun usein pyörittelemään päätä, miten genren elokuvissa traumatisoitunut tai pahasti alkoholisoitunut etsivä saa jatkaa duunissaan, ja jopa jatkaa jutun tutkimuksia, vaikka epäilty on kohdistanut suoraa väkivaltaa etsivän läheisiä kohtaan. Damaged-leffan kohdalla Jacksonin roolihahmon rajulla ryyppäämisellä pystytään tosin ohittamaan ikääntyvän tähden fyysiset rajoitteet. acksonin ei tarvitse painia tai juosta pahisten perässä, kun on humalatilaltaan siihen kykenemätön. Juonessa on myös muutamia ohitusteitä ja kiihdytyskaistoja, jotka tekevät tapahtumista liian yksinkertaisia ja virtaviivaisia. Väistämättä tulee ajatus, että tekijöille on tullut kiire tiivistää tarina tiiviimpään pakettiin.
Lopputulemasta ei viitsi liikaa paljastaa, mutta omaperäisyydestä ei voi liikaa antaa pisteitä. Damaged on kaikessa vanhanaikaisuudessaan ja genreuskollisuudessaan hyvää sarjamurhaajaviihdettä. Jackson on Jackson, niin hyvässä kuin pahassa. Ohjaaja ei ole mieheen saanut pitävää otetta. Cassel saa liian vähän ruutuaikaa, ja Gianni Capaldin tehtäväksi jää pyristellä parhaan taitonsa mukaan kahden huippunimen puristuksissa. Ohjaaja Terry McDonough on ammattimies ja yleinen tunnelma sekä riittävän hätkähdyttävä murhakuvasto pitävät elokuvan helposti pinnalla. Mitään erityisen mieleenjäävää ei ole kuitenkaan tarjolla. Elokuva päättyy lopulta ratkaisemattomaan, eli pedataanko leffalle jatko-osaa?
