Kirjassa eronnut nainen hakeutuu merenrantakaupunkiin ja asettuu pieneen hotelliin. Hän elää irrallisena, kunnes eräänä päivänä käynnistyy vääjäämätön ja käänteentekevä tapahtumaketju. Mistä sait idean kirjan tarinaan?
– Tarina lähti purkautumaan jäähyväiskohtauksesta, jonka kirjoitin ensimmäiseksi. Siinä päähenkilö Kirsi joutuu rakkaussuhteessaan totaaliseen umpikujaan, sanattomuuden tilaan. Yrittäessään ratkaista sietämätöntä tilannetta hän tarttuu kättä pidempään. Lähdin kirjoittamaan siitä kahteen suuntaan: miten hän joutui tuohon pisteeseen ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Minua kiinnostaa, mitä ihmisessä tapahtuu silloin, kun ei ole enää sanoja. Miten sen jälkeen kommunikoidaan, vai eikö kommunikoida ollenkaan, ja miksi, ja miten se muuttaa ihmissuhteita.
Millaista palautetta olet saanut lukijoilta tähän mennessä?
– Jotkut ovat lukeneet romaanini jo e-kirjana, joka julkaistiin heinäkuun alussa, ja olen saanut erittäin hyvää palautetta. Kirjaa ei kuulemma malta laskea käsistään, vaan se on luettava alusta loppuun samalla istumalla. Palaute tuntui mahtavalta!
Olit yksi Elisan ja Gummeruksen suuren romaanikilpailun finalisteista. Millainen kokemus romaanikilpailu oli? Millaisia asioita se toi mukanaan?
– Se toi elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen, eli oli todella merkityksellisen minulle. Lähetin kilpailuun kaksi käsikirjoitusta, joista tämä toinen siis menestyi. Jännitin tammikuussa, saanko minkäänlaista palautetta. Ja tulihan sitä. On ollut kiinnostavaa tutustua kustannusmaailmaan kirjailijan ominaisuudessa.
Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?
– Huomaan lukevani erityisen paljon kotimaisia, naisten kirjoittamia kirjoja. Lempikirjailijoita on paljon, esimerkkinä mainitsen vaikka Katja Kallion, Maria Jotunin, Marja-Liisa Vartion, Raija Siekkisen ja Ulla-Lena Lundbergin. Pidän myös Pentti Saarikosken ja Joel Haahtelan teksteistä, eli mahtuuhan sinne lemppareihin miehiäkin.
Millaisia kirjoja aiot kirjoittaa tulevaisuudessa? Haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia?
– Olen jo aloittanut erästä maaseutukylään sijoittuvaa tarinaa. Ihmisistä ja rakkaudestahan siinäkin on kyse. Ylipäätään kirjoitan sisäisistä maailmoista, en niinkään rakenna juonellisia tarinoita, joissa tapahtuisi paljon. Siksi minun on vaikea sanoa, mistä kirjoissani on kyse, ennen kuin teksti on valmis. Toivon tietysti, että tästäkin käsikirjoituksesta tulisi romaani.
– Myös itselleni tärkeä teksti yhdeksän vuotta sitten kuolleesta sisarestani toivottavasti päätyy joskus kirjaksi. Siihen etsin vielä oikeaa otetta. Se on tarina surusta ja äkillisen kuoleman jälkeisestä shokista mutta myös sisaruudesta.
Mitä muuta elämääsi kuuluu? Mitä harrastat vapaalla ollessasi?
– Harrastan uintia ympäri vuoden, ja päiväkirjan kirjoittamista joka päivä. Vietän mahdollisimman paljon aikaa kolmen aikuisen tyttäreni ja vuoden ikäisen tyttärentyttäreni kanssa. Pian saan hoitaakseni ulkomaille muuttavan kuopukseni kissankin. Olen ehdottomasti kissaihminen. Ystävät ovat myös hyvin tärkeitä, he asettavat maailman jengoilleen.
– Tämä tuntuu olevan suurten muutosten aikaa elämässäni, sillä esikoisromaanin ilmestymisen lisäksi järjestelen parhaillaan myös muuttoa Saimaan rannalle, saareen, Imatralta Lappeenrantaan. Maisemakin siis vaihtuu.
Kohta kaikki alkaa Elisa Kirjassa.
