Jenkkibändi Sanctuary on jännä tapaus. Warren Danen johtama orkesteri perustettiin jo vuonna 1989 ja bändi ehti sorvata kaksi albumia ennen Danen siirymistä progressiivisemman metallin pariin. Nevermore meni loppua kohden jo hyvinkin koukeroiseksi taiteiluksi. Mutta, vuonna 2010 Dane päätti palata jälleen Sanctuary-nimen alle. Miksi, no ainakin Sanctuaryn progressiivisuus on tiukemmin hallinnassa ja viisuissa on selkeät melodiat ja korviin tarttuvat kertosäkeet. Lisäksi riffeissä on astetta perinteisemmät asetukset – rässiriffiäkin löytyy kiitettävästi.
Mutta myös Sanctuary on toinen jalka progression polulla. Toisaalta bändissä on mielenkiintoinen kaksijakoisuutta, sillä taustalta löytyy paikoin hyvinkin Saksanmaalta peräisin olevaa thrash-rypistystä. Suurin ero Nevermoreen on sävellysten yksinkertaisempi ulkoasu. Nevermore onnistui välillä soittamaan itsensä pahasti solmuun ja kuutamolle!
Rässiprogea, mikä ettei. Albumin nimibiisi tyrkyttää kaikkea edellä mainittua – progressiivisuutta, mahtipontisuutta ja tuimaa riffiä. Varsinkin kertosäkeen kohdalla vertaus Geoff Taten Queensrÿcheen on enemmän kuin paikallaan. Levyn aloittava Arise and purify tyrmää kuulijan tiukalla thrash-asenteella vuodelta miekka ja kivi. Myös Let the serpents follow me vaikuttaa mukavan vanhakantaiselta, siltä Geoff Taten porukalta. Rässiballadi I am low on komeaa kuunneltavaa, taustalta on löytävinään Dave Mustainen irvistyksen. Frozen on kiekon jylhintä toimintaa, täydellinen tuimemman riffin ja progefiillistelyn ristisiitos. Kuin Dream Theater Testament -coverin kimpussa.
Loppupeleissä Sanctuaryn viisut vaikuttavat liiankin identtisiltä veljiltä keskenään. Levy on kuitenkin piristävä tekele nykymaailman asennemetallin ja modernin metallin elottoman soundin rinnalla. Kiekkoa voi suositella niin Testament-fanille kuin Dream Theaterin sekä progressiivisen menon ystäville.
