Samuli Putron tuore albumi Taitekohdassa jatkaa paljolti samoista askelmerkeistä kuin miehen edellinen levy Tavalliset hautajaiset. Bändisointi on rehevän rentoa ja harmonioita tavoittelevaa. Huomio kiinnittyy erityisesti teksteihin, jotka tulevat iholle entistä kipakammin, jopa salakavalan vaivattomasti. Juuri tietynlainen vaivattomuus leimaa koko levyä. Putron tekstit piirtävät tarkkoja yksityiskohtia ja still-kuvia arkisista sattumuksista. Musiikillisesti Putro pyörii paikoillaan mutta kokonaisuutena Taitekohdassa on miehen yhtenäisin albumi.
Levyn teemana on eri ikäisiä ihmisiä oivalluksen partaalla, taitekohdassa. Lieneekö Putro kaivanut syvemmältä omista kokemuksistaan mutta osumatarkkuus on vakuuttavaa. Levyn viisuihin jää kiinni. Sydämellisiä välähdyksiä tavallisen ihmisen elämästä. Levyn nimibiisi käy läpi todellisen pienoiselokuvan. Putron huomiot ovat terävän pistäviä. Milloin jätkät tulee toimii sävellyksenä mainiosti. Totutusta poiketen säväyttää rikkaan sovituksen ansiosta, jossa on ”kuulautta ja koristeita”. Kellot kappelin vaikuttaa Olet puolisoni nyt -viisun sisarteokselta.
Tämä on perhe, Synnyin tahtomaan sut ja Taximiesten unelmia ovat ehdolla Putron ikihiteiksi, varsinkin Taximiesten unelmia vaikuttaa jo turhankin tyypilliseltä Putroiluilta mutta tekstissä on imua ja draaman kaarta. Vimmainen rakkaudenrtunnustus Synnyin tahtomaan sut kuulostaa myös kierrätykseltä. Levyn päättävä Älkää unohtako toisianne menee jo paatoksen puolelle.
Samuli Putron Taitekohdassa on albumi, jolla on vahva sisäinen harmonia. Putron innostunut ote välittyy kuulijalle ja syntyy tunne siitä että artisti päästää iholle. Taitekohdassa herättää kysymyksiä ja liikuttaa tunteita, eikö siinä ole yhdelle levylle jo riittävästi meriittejä.
