Turkulainen Sammal on löytänyt 70-luvun proge/psykedelia/folk-ympyröistä itselleen luontevan ilmaisumuodon. Bändissä on myös vahvaa pop-henkeä, kaunosieluisuutta ja viatonta tulevaisuuden uskoa. Mesta.netin haastattelussa bändin tulevaisuuden näkymiä valotti kitaristi Jura Salmi.
Yhden kokopitkän albumin ja Ep-levyn julkaissut orkesteri on kuin kotonaan Love Records -aikaisessa kotimaisessa musiikki-ilmastossa. Mutta, onko Sammal ennemmin retroa, vintagea vai progea? Vai onko sillä lopultakin mitään väliä…
–C.G. Jung sanoi että luova mieli leikkii asioilla joita se rakastaa! Meitä kiinnostaa musiikki ja äänimaisemat jotka ovat lähellä akustista soundia. Eli emme ole järin innoissamme nykysoundeista jotka usein tappavat soittajan persoonallisuuden. Livenä homma toimii siinäkin mielessä hyvin, että keikat kuulostavat suurin piirtein samalta kuin levyversiot – koska hommaa ei ole tuotettu ja prosessoitu tappiin asti.
J.Salmen mielestä klassinen rock, proge, soul ja muut vastaavat genrelokerot ovat kuin jazz tai klassinen orkesterimusiikki – parhaimmillaan silloin kun pidättäydytään perusasioissa. Kaikki soittimet soivat hyvässä balanssissa ja joka nuotista tai iskusta saa selvää.
Sammal löysi nykyisen tyylin lähteille jo alussa kun mukana oli vain kaksi jäsentä. Tarkoitus oli soittaa suoraan sydämestä sitä mikä parhaalta tuntuu.
-Nyt on enemmän kauhoja sopassa, mutta samalla ideologialla mennään siitä huolimatta.
Sammal on saanut varauksetonta, hyväksyvää pään nyökyttelyä lähes jokaisesta ilmansuunnasta.J.Salmen mukaan laajamittainen kehujen määrä on tullut yllätyksenä.
– Henkilökohtaisesti käytän suuren osan ajastani musiikin tekemisen ajatteluun. Eli mietin tulevia biisejä, sovituksia, melodioita, tunnelmia. Tuntuu siis mukavalta että työ ei ole ainakaan aivan turhaa. Ja onhan meillä kasassa bändi joka soi hyvin yhteen ja jossa jokainen jäsen ilmaisee itseään persoonallisesti.
Bändin musiikillinen suunta muodostuu orkesterin jäsenten yhteisistä mielipiteistä – kollektiivisesti yhteisymmärryksessä.
-Kappale kerrallaan ja jokainen saa ilmaista itseään. Vaihtelevuus ja kokeilevuus ovat lisääntymään päin, jos puhutaan tulevista biiseistä.
Kommenttia levy-yhtiöstänne Svart Recordsista?
-Huippu jätkiä ja tekevät hienoa kulttuurityötä. Julkaisevat levyjä eivätkä tuhlaa rahojaan bussinkylkimainoksiin.
Kommenttia vinyylijulkaisuista!
-Unelmien täyttymyshän se on. Että omaa musiikkia kaiverrettuna vinyylillä.
Onko Spotify-palvelu Sammaleen tyypeille ilonaihe vai kauhistus?
-Spotify on ihan ok. Hyvä että halukkaat voivat helposti kuulla, eikä tarvitse aina asetella gramofonia soittokuntoon.
Kommenttia Suomen Virallisen albumilistan kärkipään artisteista?
–Paljon taitoa, luovuutta ja kovaa työtä. Harvemmin hyvää ja koskettavaa musiikkia. Ymmärrän kuitenkin hyvin että kaikilla ei ole halua ja aikaa perehtyä mihinkään ”outoon”, kuten Sammal. Vaikka mekin ollaan kyllä ihan poppia.
Vieläkö 2000-luvulla syntyy mielenkiintoista uutta musiikkia/uusia bändejä?
-Koko ajan tehdään niin suuria määriä musaa, että osa siitä on mielenkiintoista. Mutta esim. nykyinen EDM-buumikin on ihan silkkaa retroa. Tosin minulle 90-luvun teknon kuulijana liian lähellä ollakseen nostalgista, kuten suurin osa muustakin nykyään suositusta musasta. Eli uutta pyörää ei ole keksitty.
-Ja autotune-buumi saisi mennä jo ohi. Ja nämä ”wo-o-oo-oo-uu” köörit. Ne on niin vanhentuneita jo nyt. Vain Elämää -ohjelmankin laulut lienee jälkikäteen tunetettu, kun ei siellä kukaan laula väärin. Tulee ihmisille kuva, että ollakseen laulaja tai soittaja, tulee olla täydellinen. Tappaa luovuuden tuollainen meininki.
Millaisia asioita kuuluu orkesterin viiden seuraavan vuoden tavoitelistalle?
-Parit levyt, koti -ja ulkomaan keikkoja ja mielen tyyneyttä…
(Sammal-orkesterin Vol 2 -levy Mesta.netin arviossa)
[youtube id=”-yGqN_y1woY” width=”600″ height=”350″]
[youtube id=”I2LPKc5tIpk” width=”600″ height=”350″]
