Saija Kuuselan esikoiskirja Katse aloittaa Norjaan sijoittuvan dekkarisarjan. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli esikoiskirjailijaa sähköpostitse.
Katse (Tammi) sijoittuu Keski-Norjaan, jonne kirja päähenkilö rikosprofiloija Nea muuttaa avioeron jälkeen. Hän alkaa työskennellä pienellä kylällä ylikonstaapelina. Värikkäitä luontokuvauksia sisältävä kirja äityy mukaansatempaavaksi rikostrilleriksi, kun erämaasta löytyy miehen ruumis ja Nea alkaa tutkia tapausta.
Onneksi olkoon esikoiskirjasi johdosta! Miten pitkäaikainen haave ja prosessi esikoiskirjasi oli? Mistä sait idean tarinaan?
SAIJA: Kiitos! Haave kirjoittaa kirja on kulkenut mukana lapsesta saakka. Prosessi käynnistyi vuonna 2015, kun kesken ihmissuhdemyrskyjen aiheuttaman masennuksen päähäni pulpahti lause: ”aina voi sentään kirjoittaa”. Avasin tietokoneen ja kirjoitin Katseen ensimmäisen luvun. Luin sen ihmetyksen vallassa ja tajusin, että se näyttää ihan dekkarin alulta. En siis suunnitellut kirjan kirjoittamista, vaan se alkoi ikään kuin syntyä itsestään. Ensimmäisen version raapustamiseen meni yhdeksän kuukautta, minkä jälkeen käsikirjoitus lepäsi lähes kolme vuotta pöytälaatikossa. Vuonna 2019 jäin opintovapaalle, aloin opiskella kirjoittamista ja kirjoitin Katseen valmiiksi. Tammikuussa 2020 käsikirjoitus sai kustannussopimuksen.
Miten päädyit juuri dekkarikirjallisuuden pariin?
SAIJA: Olen lukenut dekkareita paljon, toki muutakin kirjallisuutta kuluu, mutta dekkareihin palaan aina. Olen myös rikossarjojen suurkuluttaja. Dekkareissa minua kiehtoo pahuus – se, miten tavallinen ihminen päätyy tekemään rikoksen, millaisista lähtökohdista hän ponnistaa ja millaiset ovat tapahtumien seuraukset. Henkilöhahmot ja olosuhteet ovat tärkeitä, hyvissä dekkareissa on uskottava maailma ja monitahoiset, epätäydellisyydessään inhimilliset henkilöhahmot, joihin on helppo samaistua. Nautin myös siitä, että samoja tapahtumia valotetaan useammasta eri näkökulmasta. Päädyin kirjoittamaan dekkarin varmasti juuri siksi, että olin kirjan syntyhetkellä itse niin syvissä vesissä, oman katkeruuden ja pimeyden äärellä.
Millä tahdilla aiot julkaista kirjoja vastedes? Millaisia tavoitteita ja haaveita sinulla on kirjoittamisen suhteen?
SAIJA: Katseen itsenäistä jatko-osaa Vyöryä hiotaan jo valmiiksi, ja se julkaistaan ensi kesänä. Myös kolmannen Nea Guttorm -kirjan ideoita pulpahtelee jo pintaan. Sitä ennen minulla on kuitenkin mielessäni yksi tarina, jonka tahtoisin näkevän päivänvalon. Haaveilen apurahasta, jonka turvin voisin kirjoittaa seuraavan pidemmän rupeaman, ehkäpä jo ensi syksystä alkaen. Pitkällä tähtäimellä olisi huikeaa, jos voisi elää vapaana kirjailijana. Toki ymmärrän haaveeseen liittyvät realiteetit. Suurta omaisuutta en onneksi kaipaa, mutta kirjoittamiselle antautumisen tunnetta sitäkin enemmän.
Asut vanhassa torpassa keskellä metsää lapinporokoiran kanssa. Millainen suhde sinulla on luontoon?
SAIJA: Luonto on ollut tärkeä lapsesta saakka, vanhempani veivät minut kantorepussa metsään jo hyvin pienenä. Luonto rauhoittaa, juurruttaa, vie olennaisen äärelle ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Metsät, tunturit ja järvimaisemat ovat lähimpänä sydäntäni. Uin, vaellan, marjastan, sienestän, lenkkeilen ja vain vietän aikaa luonnossa.
Lisäksi olen ammatiltani biologi, väittelin metsojen maisemaekologiasta vuonna 2010. Työssäni Suomen ympäristökeskuksessa toimin erilaisten luonnon monimuotoisuutta turvaavien ja ilmastonmuutosta hillitsevien hankkeiden projektipäällikkönä. Silloin tällöin pääsen siis luontoon myös työn puolesta.
Millainen lukija itse olet? Mitä kirjoja olet lukenut viimeksi?
SAIJA: Tyypillisesti minulla on koko ajan joku kirja luettavana, ellei elämä ole jotenkin pahemman kerran raiteiltaan. Parhaimmat romaanit ahmin parissa päivässä. Viimeksi olen lukenut Saara Turusen hienon Sivuhenkilön, dekkareista luin juuri Elly Griffitsin teoksen Maan alla, Max Seeckin Pahan verkon ja Sam Lloydin synkeänupean Muistometsän. Meneillään on Frank Martelan kirja Valonöörit ja yöpöydällä lukuvuoroa odottelee Stephen Kingin Laitos.
Kiitos haastattelusta. Kerrotko vielä lopuksi, mitä odotat alkavalta syksyltä.
SAIJA: Syksystä on tulossa vilkas, osallistun Dekkarifestivaaleille ja ainakin kolmen eri kaupungin kirjamessuille, jos ne vaan jossain muodossa pystytään järjestämään. Lisäksi tiedossa on Vyöryn viimeistelyä, apurahojen hakua ja leipätyötkin pitäisi ehtiä tekemään. Ja tietenkin pitää varata aikaa syksyisen metsän ihastelulle, sienestykselle ja rakkaille ihmisille.
Kuuntele näyte Katseen äänikirjasta tai lue näyte e-kirjasta täältä.
Saija Kuusela (s. 1979) on filosofian tohtori ja biologi ja hän on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Biologina hänen erityisalaansa ovat metsien monimuotoisuus- ja ilmastokysymykset. Kuusela asuu Jaalassa keskellä metsää satavuotiaassa torpassa lapinporokoiran kanssa ja meditoi ja kulkee metsässä päivittäin. Kesäisin hänen torppansa rantaniityllä laiduntavat lampaat.
