Rufus Wainwright
17.3.2014, Kulttuuritalo, Helsinki
Laulaja-lauluntekijä Rufus Wainwright palasi muutaman vuoden tauon jälkeen Helsinkiin ja Kulttuuritalolle. Artistin Suomeen toi ajankohtainen The Best of- kiertue. Alkulämmöt illalle viritti Rufusin sisarpuoli Lucy Wainwright Roche. Maanantai-ilta oli allekirjoittaneelle kaksin verroin neitseellinen. Kerta oli ensimmäinen sekä Kulttuuritalolla että Wainwrightin konsertissa. Mutta nyt nähdyn perusteella ei takuulla viimeinen. Ensikertalaisen Rufus lumosi soolonakin vaikka kauan kaivattua bändikokoonpanoa haikaillaan kovasti Suomeen.
Kulttuuritalo ei ollut maanantaina läheskään täynnä mutta paikalle oli kuitenkin saapunut runsaasti innostunutta yleisöä. Yksi typerä huutelija mahtui myös joukkoon mutta ei hänen käytöksensä lopulta kovasti illan kulkua häirinnyt. Huutelu oli suhteellisen hyväntahtoista ja verraton esiintyjä Rufus Wainwright kuittasi kaiken osuvalla huumorilla. Konserttipaikkana rakennus osoittautui äänentoistoltaan Turun Logomon veroiseksi. Keikka oli alusta loppuun asti nautinnollista kuultavaa. Tilana Kulttuuritalo oli myös sopivan intiimi tämän kokoluokan artistille.
Biisilista noudatteli suurin piirtein aiemmista kiertueen konserteista tuttua järjestystä. Vain illan parhaisiin esityksiin lukeutunut, huikea The art teacher oli siirretty settilistan alusta ensimmäisen encoren alkuun. Jo kolmantena kuultu Vibrate vakuutti minut siitä, että Rufus on myös livenä upea laulaja sekä tulkitsija. Toisia miehen lauluääni saattaa ärsyttää mutta henkilökohtaisesti pidän siitä kovasti. Se taipuu moneksi. Suurimman osan illasta Wainwright vietti flyygelinsä takana värittäen esiintymistään juuri sopivasti harkituin elein sekä ilmein. Illan toinen soitin oli kitara jota tarvittiin huomattavasti harvemmin.
Rufus on todennut, että hänen päässään soi koko ajan musiikki. Niinpä ei ole ihme, että uutta materiaalia syntyy tasaisesti. Kulttuuritalolla kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta. Argentina oli näistä lyriikoiltaan kepeämpi huomionosoitus artistin aviomiehelle Jörn Weisbrodtille. Friendship is the wind kuulosti lupauksia antavalta lisäten odotuksia tulevaan. Wainwrightin luovuudesta kertoo jotain se, että mies on säveltänyt yhden oopperan ja toinen on tulossa. Prima Donnaa ei ikävä kyllä ole esitetty Suomessa. Les Feux d’Artifice kyseisestä oopperasta kuitenkin kuultiin maanantaina sen säveltäjän vakuuttavana tulkintana.
Lisää näytelmällisyyttä nähtiin keikan puolivälissä. Dramaattisen johdannon jälkeen lavalle asteli itse Liza Minnelli. Tai no ainakin melkein. Liza ja Rufus keskustelivat tovin suomeksi. Selvää siitä ei paljoakaan saanut mutta hauskaa se oli. Tumman peruukin alta löytyi tietenkin Lucy Wainwright Roche joka viihtyi rooliasussa lavalla kolmen kappaleen ajan. Ennen Gay Messiahia lavalla käväisi myös suomea puhuva Rocky Balboa. Tai no ainakin melkein. Kappale omistettiin kaikille gay- ikoneille kuten Rufus Wainwrightille ja Sylvester Stallonelle.
Huikean Going to a townin jälkeen Wainwright kertoi, että usein häneltä kysytään mikä hänen omista kappaleistaan on miehelle itselleen se kaikkein tärkein. Pienen harkinnan jälkeen hän vastaa sen olevan I don’t know what it is joka kertoo vaikeasta ajasta artistin elämässä. Poistuttuaan lavalta Cigarettes and chocolate milkin jälkeen ei yleisön tarvinnut kauaa vaatia miestä takaisin lavalle. Myös sisarpuoli Lucy palasi lavalle encoren aikana. Pretty things ja Hallelujah vakuuttivat kauniina duettona.
Poses ei ollutkaan illan viimeinen hidas vaikka suurin osa yleisöstä näin tuntuikin ajattelevan. Wainwright kipaisi vielä nopeasti lavalle esittäen omien sanojensa mukaan “hieman iloisemman” Foolish loven. Iloista tai ei poistuin paikalta joka tapauksessa hymyssä suin. “I have have to come back here sooner than later”. Sitä me kaikki tietysti toivomme.
Teksti ja kuvat: Petri Kipinä
