Ronaldo. Ohjaus: Anthony Wonke. 89 min. 2015.
Cristiano Ronaldo on kiistatta maailman parhaita jalkapalloilijoita. On silti hieman yllättävää, että hänestä tehtiin dokumentti jo nyt, kun hän on uransa absoluuttisella huipulla ja pelivuosia vielä kosolti jäljellä.
Ilmeisesti dokumentin tarkoitus on kiillottaa Ronaldon brändia, mutta sen sijaan mielikuvat ylimielisestä, itsekeskeisestä ja pikkumaisesta diivasta vain vahvistuvat.
Anthony Wonken ohjauksen pääpaino ei ole portugalilaisen uhrailullisissa saavutuksissa vaan arjessa ja ajatuksissa. Ensin mainittu on tylsää ja jälkimmäisiä ei juuri tunnu olevan.
Rakenteellisesti dokumentti keskittyy FIFA:n vuoden parhaalle jalkapalloilijalle jakaman Ballon d’Orin metsästykseen, jonka voittaminen tuntuu olevan Ronaldolle tärkeämpää kuin Mestareiden liigan ja La Ligan mestaruuksien. Joku voisi puhua pakkomielteestä.
Tämän myös lähipiiri vaikuttaa huomanneen, sillä he hokevat koko dokumentin ajan Ronaldolle tämän olevan maailman paras. Ja tämä tapahtuu aikana, jolloin Ronaldo oli Kultaisen pallon haltija. Voi vain kuvitella, millaista psyykkausta vaativat ne vuodet, joiden aikana Lionel Messi vei palkinnon neljästi peräkkäin.
Suhdetta Messiin avaa hetki Ballon d’Orin jakotilaisuuden takahuoneessa. Ensin tähdet silmäilevät toisiaan vaivautuneina, minkä jälkeen Messi tulee tervehtimään Cristiano junioria. Keskenään pelaajat eivät vaihda sanakaan.
Ronaldo vaikuttaa yksinäiseltä ja ulkopuoliselta jopa joukkuekavereidensa seurassa. Paljon puhuva on kohtaus, jossa hän yrittää nuotin vierestä laulamalla nostattaa Portugalin maajoukkueen tunnelmia hävityn pelin jälkeen muiden näyttäessä lähinnä kiusaantuneilta.
Lähipiiri koostuu perheenjäsenistä ja ihmisistä, jotka hyötyvät Ronaldosta. Koomisin heistä on lipevä ja teatraalinen, tähtiasiakastaan alati nuoleskeleva agentti, sympaattisin poikansa pelejä rauhoittavien lääkkeiden voimalla katsova äiti.
Dokumentti kuvaa myös Ronaldon arkea poikansa kanssa. Tosin pikemminkin he vaikuttavat veljeksiltä kuin isältä ja pojalta. Yhteisiä leikkejä on muun muassa sen pohtiminen, mikä autotallin autoista on tällä kertaa huollossa. Neljäs arvaus osuu oikeaan: keltainen Lamborghini. Kun poika kertoo haluavansa maalivahdiksi, toteaa vanhempi Cristiano: ”Älä höpötä. Hyökkääjäksi kuten isäsikin.”
Ronaldon yksityiselämän skandaaleista dokumentti vaikenee. Edes yksinhuoltajuuden taustoja ei avata, eikä dokumentissa juuri näy naisia äitiä ja faneja lukuun ottamatta. Se on outoa, kun ottaa huomioon Ronaldon naistenmiehen maineen.
Kukaan ei voi kiistää Ronaldon lahjakkuutta tai taituruutta jalkapalloilijana, mutta jalkapallokentän ulkopuolella hänessä ei ole vähäisintäkään karismaa. On vaikea kiinnostua dokumentista, joka kertoo itsekeskeisen miljonäärin yrityksestä voittaa henkilökohtainen tunnustuspalkinto.
Ronaldo vuokrattavissa Elisa Viihteestä.
J. K. SILVENNOINEN
