Kolmipäiväisen Provinssin avauspäivä keräsi 28 000 kävijää Ihmisten juhlaan, mikä oli samalla suurin ensimmäisen päivän väkimäärä festivaalin historiassa. Monipuolisen artistikattauksen odotetuin vetonaula oli Euroviisuista kansainväliselle uralleen myötätuulta saanut italialainen Måneskin, joka nykyisessä musiikillisessa kentässä on melkoinen kummajainen. Kuka olisi vielä hetki sitten uskonut, että Provinssin päälavan viimeinen esiintyjä on italiaksi laulava rockyhtye?
Måneskinin tavoin viisuista potkua uralleen on saanut myös kotimainen Blind Channel, joka esiintyi toiseksi viimeisenä hieman pienemmällä Woodstage stagella. Tässä maaottelussa Måneskin keräsi selvästi suuremman yleisön, mutta muilla mittareilla Blind Channel antoi kelpo vastuksen. Samalla molemmat yhtyeet ovat ehkä parasta, mitä maiden rockkentällä on viime aikoina tapahtunut. Bändit ovat onnistuneet työntämään marginaaliin matkalla olleen rockin reunoja leveämmälle. Rock-liitteen aikoinaan nimestään pudottanut Provinssi osoitti, että vuonna 2024 tälle kaistalle mahtuu yleisöennätyksen verran juhlijoita.
Huomionarvoista on, että torstain yleisöennätys tehtiin ohjelmalla, jossa rockin ja metallin lisäksi kaikui punk ja hard core koko värikirjossaan. Punkahtavaa hard corea edusti jenkkiläinen Turstile, jonka energinen ja varmaotteinen soitto piti pihdeissään. Yhtyeellä on kyky ripotella kaahauksen keskelle sopivasti vaihtelua pitääkseen intensiteetin yllä. Sama kyky on Provinssin house bandillä eli Apulannalla, joskin sillä on apunaan merkittävästi enemmän hittejä. Ehkä jopa niin paljon, että yhtyeen täytyi muistuttaa keikan alkaessa juuristaan julistamalla ledivaloin olevansa “punk as fuck”.
Provinssin kohokohtiin kuului norjalainen Kvelertak, jonka kykyä yhdistää harmonisia kitarariffejä action rockin, punkin, hard coren ja black metallin saumattomaksi liitoksi ei voi kuin hämmästellä. Yleisö eli villisti yhtymällä laulamaan riffien mukana. Keikan ainoa kauneusvirhe oli aikataulullinen, koska Blind Channel oli sijoitettu päällekkäin Kvelertakin kanssa. Edellä mainitusta syystä Blind Channelin näkeminen jäi torsoksi.
Ihmetystä herätti, miten helppoa Blind Channelin keikan loppupuolella oli kävellä lavan eteen. Yleisöä oli ilmeisesti jo valunut Måneskiniin, sillä tilaa oli runsaasti. Blind Channelin livekunto oli silti vakuuttava. Backstreet Boysin suomalaiseksi metalliversioksi tituleerattu Blind Channel vastasi irvailuun soittamalla coverina Backstreet’s Back -kappaleen ilman kieltä poskessa. Viimeisenä kuultiin oikeutetusti Se kappale, jonka tahdissa yleisö nosti keskisormet ilmaan. Ilahduttavasti Blind Channelin sävelkynää pitelee kaikki muutkin sormet eli yhtye ei ole jäänyt lähimainkaan yhden sivalluksen varaan.
Illan viimeinen esiintyjä Måneskin on yhtye, jossa jokaisella jäsenellä on selkeä imagollinen ja soitannollinen tilansa. Yhtyeen runko nojaa 70-luvun rockiin, jota rumpali Ethan Torchio ja basisti Victoria De Angelis pitävät metronomintarkasti yllä. Kitaristi Thomas Raggi tuo rockiin ripauksen funkahtavuutta. Rytmiryhmä on näyttävä, hyvin esiintyvä ja kaikilla on tilaa erottautua. Samalla bändi soittaa äärimmäisen tarkasti yhteen. Laulaja Damiano Davidin tehtäväksi jää ladella sanoja vuoroin rapaten ja laulaen. Olemukseltaan laulaja taiteilee välinpitämättömyyden ja cooliuden rajapinnalla väläyttäen välillä vilpitöntä kiitollisuutta yleisölleen – varsinkin kuullessaan yleisön seasta italiaa.
Måneskin on rytminen bändi. Provinssissa se kuului niin biisien sisässä kuin jammailujen seassa kuulluissa basson ja rumpujen varaan rakennetuissa koukuissa. Rumpali Ethan Torchion taitavaa soittoa ja todella jämäkästi bassotelevan Victoria De Angelisin iloisesti jammaavaa lavaliikehdintää oli mukava seurata. Villisti huojuva kitaristi Thomas Raggi alleviivasi soittotyylillään rytmisyyttä. Silti Måneskin ei olisi noussut nykyiseen asemaansa ilman tarttuvia biisejä, joiden tulkitsijana Damiono Davin on valovoimainen. Beggin’-kappaleen alussa laulaja tosin totesi yleisön tekevän hänen tehtävästään helppoa. Sen verran antaumuksella yleisö yhtyi kappaleeseen mukaan jo ensimmäisestä tahdista.
Tänä päivänä paljon puhutut taustanauhat loistavat Måneskinin keikalla poissaolollaan. Kaikilla on tilaa soittaa ja esiintyä. Basisti ja kitaristi kävivät vuorollaan syleilemässä yleisön käsimerta, kukin erottui edukseen. Euroviisuista tuttu Zitti E Buoni kuultiin jo kolmantena kappaleena. Kool Kidsin aikana lavalle päästettiin yleisöä tanssimaan. Keikka koostui perusasioista, mutta toimivista sellaisista. Rock voi hyvin vuonna 2024. Kiitos Provinssi!
Måneskinin ensivierailu Suomeen oli onnistunut. Sen lisäksi yksi Provinssin pääesiintyjistä on luonnonkaunis alue sen lukuisine yksityiskohtineen ja alue-esiintyjineen. Torstaina tunnelmaa lisäksi nostatti kaunis aurinkoinen sää.
Teksti: Tomi Asuintupa. Kuvat: Jouni Hirn
