Rammstein, Stadium Tour 2023, Helsingin Olympiastadionilla 27.5. (Teksti: JA Kaunisto. Kuvat: Frederic Batier ja Jens Koch.)
Rammsteinin Stadium Tour on ollut valtaisa menestys. Jo kiertuetta varten suunniteltu ja toteutettu valtava lavarakennelma on nähtävyys itsessään. Bändi teki viisaasti, kun päätti jatkaa kiertämistä saman lavarakennelman voimin. Tosin ohjelmistoon olisi voinut tehdä suurempia muutoksia, sillä Tampereen Ratinassa vuonna 2019 Rammstein-show’n nähneelle viime viikonlopun Olympiastadionin keikat olivat tuttua tavaraa.
Pääosin kaikki lavatemput ja lisukkeet tehtiin hyviksi todettujen kaavojen mukaan. Yksittäinen liekinheitin oli eri, tai vastaavaa, mutta suuressa mittakaavassa mentiin vanhan kertauksella. Viisulistan muutokset olivat myös pieniä, vaikka bändi ehti julkaista vuoden 2019 jälkeen yhden parhaista studioalbumeistaan.
Tarkemmin tarkasteltuna biisilistalle saatiin viisi muutosta Ratinasta Olympiastadionille siirryttäessä. Lähinnä muutokset koskivat juuri tuoreimman levyn painotusta. Vuonna 2019 ”Rammstein” oli tuorein albumi, ja tuolloin soitettiin peräti seitsemän albumin biisiä. Vastaavaa olisi toivonut myös uuden ”Zeit”-albumin kohdalla, mutta albumi sai huomiota ”vain” neljän biisin voimin. Vielä viime vuoden puolella bändi soitti Zeit-albumilta Armee der Tristen sekä Zick zack -viisuja, mutta edellämainitut oli nyt jätetty pois. Ainakin allekirjoittanut olisi kaivannut Armee der Tristen -viisua, mutta keikan jälkeen oli helppo huomata bändin miettineen asiaa kokonaisuuden kannalta. Kaikki viisut eivät vain toimi livenä parhaalla mahdollisella tavalla, ja on tehtävä linjauksia, jos joku viisu jää jalkoihin.
Iso asia, mikä on vaikuttanut Stadium Tourin biisien valintaan, on lisääntynyt jytke. Bändillä on aina ollut paksumpaa biittiä ja syntikkaa, mutta Stadium Tourilla biitti ja dance-jytke on parhaimmillaan raskasta – ja asettaa vanhat biisit eriarvoiseen asemaan. Kun taustalle tungetaan paksua biittiä, biisit käyttäytyvät eri tavalla. Tuoreisiin viisuihin jytke on rakennettu jo sisään, vanhemmissa joudutaan sovittamaan. Olympiastadionilla bändi onnistui sotkemaan varsinkin Pussy ja Mein teil -viisut ylettömällä jytkeellä. Pussyn kohdalla lopputuloksena oli kakofoniaa, ja Mein teilin venytetty ulkomuoto söi mainion biisin tehoja – ja vain siksi, että Till Lindemann sai aikaa intohimolleen liekittää kosketinsoittajaa aina vain isommalla liekinheittimellä. Rammstein on kuitenkin bändi, jonka isoilla stadionkeikoilla on liekkitakuu. Tulta, pyroa ja savua on enemmän kuin kellään muulla.
Itse asiaan. Duo Abélardin Rammstein-pianoversioiden jälkeen Rammstein saatiin lavalle noin 40 minuuttia myöhässä. Rammlied, takuuvarma aloitusbiisi, kärsi soundiongelmista ja ääntä oli aivan liian vähän. Myös Links 2-3-4 veivattiin läpi sen suurempaa yleisön liikehdintää. Sechsucht-albumin Bestrafe mich toimi livenä oikein mukavasti ja ruoste tuntui karisevan Rammsteinin koneistosta. Kertosäkeen kohdalla jytisi ja jylisi jo kiitettävästi. Uuden albumin Giftig oli varma valinta, ja Sehnsucht sai yleisön jo raivokkaasti mukaansa. Mein herz brennt oli yksi keikan kohokohdista, suorastaan majesteettisen ylevä ja dramaattinen.
Puppe on allekirjoittaneen mielestä Rammsteinin nykysetissä turha biisi, sen voisi korvata vaikka mainiolla Armee der Tristen -hehkutuksella. Puppe-kappaleeseen rakennettu teatraalinen osuus lastenvaunuineen ja hirviövauvoineen lienee kuitenkin pitänyt viisun yhä mukana. Tuoreimman levyn Angst ja Zeit, varsinkin nimibiisi kuulostaa livenä upealta ja mahtipontiselta. Deutschland-kappaletta edeltävä danceparty osoittaa Rammsteinin Stadium Tourin soundiasetusten painopisteen. Massiivinen dancejytke vyöryi aaltona silmille – potkua todellakin löytyy. Dancepartyn jälkeen käyntiin yksi keikan parhaista, Deutschland, joka sai vahvaa taustatukea Radio-viisusta. Yleisövasteen perusteella kyseinen biisikaksikko oli monen mielestä illan parhaita.
Mein teil ja liekitykset. Kuten jo aikaisemmin todettua, bändin yksi parhaista junttapaaluviisuista ei täysin tykkää raskaammasta biitistä, ja varsinkin viisun venyttäminen kosketinsoitajan liekityksen ajaksi on puuduttavaa. Mutta, yksinkertaisen iskevä Du hast sai yleisön laulamaan raivokkaasti ja tulta oli ilmassa vähintäänkin riittävästi. Du hast on saanut päivitettynä versiona vielä asteen verran lisää tehoja, biisi on Rammsteinin setissä Ich will -kappaleen ohella SE biisi – edelleen ehkä keikan paras. Sonne-viisuun saatiin myös mahtavat nostatukset, äänekäs ja näyttävä finaali ennen encorevetoja.
Seuraavaksi yleisöä pyydettiin sytyttämään kynttilät, ja stadion välkehti tuhansien valojen merenä Rammsteinin aloittaessa pikkulavalta pianoversiot (duo Abélardin) kanssa kappaleista Ohne dich ja Engel. Varsinkin Engel -viisussa kansa lauloi hienosti mukana. Miehet kumiveneiden kyytiin ja takaisin lavalle – loppuilta oli varattu vain isoille tykeille. Ausländer ja Du rieschst so gut jyrisivät maailmalle, nyt jo muhkean räyhäkkäällä volyymilla, jota oli todellakin riittävästi. Pussy kärsi hallitsevasta biitistä aiheuttaen kakofoniaa, ja muutenkin biisin tilalle olisi voinut kokeilla pikkutuhmaa Dicke titten -hehkutusta. Toisaalta, Till Lindemann halusi päästä käyttämään Pussy-kappaleen lopussa isoa tykkiään.
Toiseen encorepakettiin lyötiin kaikki mahdollinen tuli, pyro ja valomateriaali ilmaan Rammstein-kappaleen tahtiin. Raskaasti junnaava louhintatuokio jatkui suoraan keikan kliimaksiin, Ich will -huudatukseen. Jälleen tuli todistettua, ettei onnistunutta Rammstein-keikkaa voi soittaa ilman Du hast ja Ich will -biisejä. Loppuun vielä täydellinen lopetusbiisi, uuden albumin Adieu, ja kaikki tötteröt täyteen tulta ja valoa tuuttiin niin paljon kuin värkeissä oli varaa. Ja värkeissä ON varaa. Kiitos, adieu.
Vanhan kertausta, kyllä, mutta hyvästä jaksaa nauttia aina tasaisin väliajoin. Rammsteinin keikoilla on tuli-ja pyrotakuun lisäksi laatutakuu, joka tuntuu pitävän. Yksi suuri puute Rammsteinin valtavavasta lavarakennelmasta on helppo nimetä, missä ovat kunnon screenit?
Rammsteinin stadionkeikka on kuitenkin elämys, josta riittää juttua aina pitkään. ”Ai olitko sinäkin siellä”. Rammstein ja Metallica lienevät kaksi suurinta, kun mietitään kommentteja ”ai että kun olisi ollut kiva olla mukana”.
Kirjoittajan olisi oikolukiessaan kannattanut kiinnittää huomiota sanan ”viisu”- käyttöön. Nythän siis kyseessä on Rammsteinin keikkaa , eikä Euroviisuja koskeva kirjoitus, jälkimmäisessä viisuilun toistaminen olisi jokseenkin ymmärrettävää.
Mitä itse keikkaan tulee, Rammstein ei todellakaan taaskaan pettänyt. Sitä saatiin mitä oltiin lähdetty hakemaankin – spektaakkelia, joka ravitsi pitkäksi aikaa sielun ja ruumiin.