Syyskuun lopulla julkaistu keikkatallenne ’Rammstein In Amerika’ sisältää aivan mainion keikkatallenteen New Yorkin Madison Square Gardenilta joulukuulta 2010. Liebe ist Für Alle Da -levyn kiertueen keikka oli ensimmäinen jenkkikeikka sitten 9/11-terrori-iskujen (vuonna 2001). Rammstein oli tuolloin ’Pledge Of Allegiance’ -kiertueella yhdessä Slipknotin ja System Of a Downin kanssa. Luonnollisesti kiertue meni enemmän tai vähemmän kiville terroristi-kiihkon vallattua Amerikan. Aihetta käsitellään myös konserttitaltioinnin mukana tulevalla mainiolla dokumentilla ’Rammstein In Amerika’.
Keikka on mahtava, sehän on selvä. Allekirjoittanut oli aikoinaan todistamassa samaisen kiertueen kahta Suomen keikkaa. Luonnollisesti Madison Square Gardenilla kaikki on vielä isompaa. Lava on hillitön, porukkaa on tajuttomasti ja meno on haltioitunutta. Samat temput tehdään kuin muillakin keikkapaikoilla eli tulta,tulta ja yhä enemmän tulta sekä kosketinsoittaja Christian Lorenzin liekitystä. Huomio kiinnittyy kuitenkin dokumenttiin, joka kertaa Rammsteinin Amerikan uran vaiheet pikkutarkasti ja asiantuntevasti. Mielenkiintoista kuvaa tarjoillaan mm. bändin uran alkuvaiheista ja ensimmäisestä Amerikan reissusta (vuodelta 1997). Ensimmäisellä Amerikan keikalla oli reilu 15 katsojaa! Du hast oli kappale, josta Amerikka muistaa Rammsteinin. Viisusta tuli rapakon takana radiohitti.
Rammstein hämmästytti ja hämmästyi myös itse vapauden linnakkeessa nimeltä Amerikka. Bändin dildo-temput aiheuttivat närästystä ja lopputuloksena oli syytteet siveettömästä käytöksestä. Madison Square Gardenilla Rammstein pääsee kuittailemaan dildoepisodille – tosin Pussy-kappaleessa Till Lindemannin tykki on astetta ronskimpi! Dokumentti antaa jokaiselle bändin jäsenelle äänivaltaa, hyvä niin. Runsaasti arkistomateriaalia sisältävä kaksituntinen (Till Lindemannin alkuaikojen palava takki oli todellinen erikoistehoste) on pätevä kertaus Rammsteinin historiaan – tosin amerikkalaisten lasien läpi katsottuna. Kyseisen pätkän jaksaa kelata läpi useamman kerran.
Mutta, itse keikka on täydellisä raskasmetalliviihdettä. Riittävän monella kameralla kuvattu ja upeasti leikattu kokonaisuus on herkkua niin visuaalisesti kuin kuuntelukokemuksena. Rammlied on keikan aloitus parhaasta päästä. Jo kolmannessa biisissä (Waidmanns heil) liekit leimahtavat uhmakkaasti. Liekkien osalta Feuer frei on luonnollisesti omassa luokassaan. Kahdelle soittomiehelle asetetuista ’kuonokopista’ irtoaa törkeän näyttäviä tulipatsaita. Rammstein-keikkoihin jo pitkään kuulunut kosketinsoittaja Lorenzin kuumottaminen alkaa jo Weisses fleisch -kappaleessa. Kosketinsoittajan kiusaaminen huipentuu Ich tu dir weh -siivuun, jossa onneton soittomies heitetään kylpyammeeseen ja Lindemann tööttää päälle tulta, tulikiveä ja pommeja. Hätkähdyttävin tulikohtaus on Benzin-kappaleessa nähtävä episodi. Lindemann saa lavalle oman bensamittarin ja liekittää yleisön joukosta lavalle ryntäävän huono-onnisen hahmon. Onneksi kyseessä on suunniteltu juttu.
Keikan suurin hekuman hetki koetaan Links 2-3-4, Du hast ja Pussy-kappaleiden kohdalla. Varsinkin Du hast aiheuttaa yleisössä pakonomaista liikkumisen tarvetta. Pussy on keikkabiisinä todellinen timantti, typeryydestään huolimatta. Yleisö saa laulaa englanninkieliset kohdat. Haifisch-kappaleessa kosketinsoittaja heitetään kumiveneessä kiertämään vellovaa yhleisömerta. Ja onhan Engel-biisin aikana lavalla näyttävät tultasyöksevät enkelinsiivet. Keikan lopuksi nähtävä sotilaallisen mahtipontinen kiitosseremonia osoittaa osuvasti ettei aina tarvitse hehkuttaa jukeboxin lailla ’I love you’ ja ’oletteparasyleisökoskaanikinä’. Se on Rammstein! Tulevia keikkoja odotellessa.
