Rakkaus lajiin ja lajitovereihin ajaa Brother Firetriben tien päälle

Kotimainen Brother Firetribe herätti mielenkiintoa vuonna 2006 debyyttialbumillaan False Metal. Nightwish-Emppu Vuorisen lisäksi ensihuomio kiinnittyi outoon nimeen – mikä ihmeen Veli Paloheimo? Levy vei jalat alta myös itse musiikin voimalla, Brother Firetriben hehkeän perinnetietoinen aikuisrock ilahdutti synkistelyvapaalla asenteellaan. Kokoonpanon kolmas albumi Diamond In The Firepit ilmestyy toukokuun alussa. Mesta.netille ajatuksiaan kirkasti Veli Paloheimon voimakeuhko Pekka Ansio Heino.

Luonnollisesti Emppu Vuorisen Nightwish-kiireet asettavat Brother Firetribelle tiukat reunaehtonsa. Bändin edellinen albumi, Heart Full Of Fire, ilmestyi jo vuonna 2008. Vuodet eivät ole kuitenkaan kasanneet muutosvoimia bändin musiikilliselle linjalle – AOR ja melodinen hevanderi ovat edelleen Brother Firetriben missiona. Mutta mikä ajaa ”sivubändin” jälleen tien päälle?

-Rakkaus lajiin ja lajitovereihin, ei siinä sen kummempaa. Kesäloma vaan venähti ihan liian pitkäksi tällä kertaa. Koitetaan pitää julkaisuaikataulut levyjen välillä tästä lähin asiallisimpina.

P.Heinon mukaan ”vanhalla koiralla ei ollut edes mielenkiintoa oppia uusia temppuja, vanhatkin kun tuntuu vielä hyvin toimivan”. Brother Firetribe keskittyy olennaiseen ja oman tyylinsä jalostamiseen iskeväksi kokonaisuudeksi. Kun viisut puskevat suoraan DNA:sta, tyylin puolesta ei tarvitse puristella ollenkaan.

Aloitus oli kuitenkin hieman kankeaa. Biisien alullepano vei enemmän aikaa kuin aikaisempien levyjen kohdalla. Osasyynä hitauteen saattoi olla aikataulujen puute – bändi oli virallisesti tauolla joten vaatimuksia ei kuulunut mistään ilmansuunnasta. Mutta kun mopo käynnistyi, kyyti oli vikkelää.

-Ei sillä, että homma olisi mitenkään nopeutunut, kun aikatauluja alettiin lyömään lukkoon…pikemminkin päinvastoin.

Paikoin bändin viisut hyväilevät jo hyvinkin läheisesti vaikutteina viitattuja artisteja/bändejä. Kenellä on vastuu ettei mukaan lipsahda suoranaisia ”naapurilainoja”? P.Heino myöntää vastuun olevan hänellä, valitettavasti! Pitkässä juoksussa lainoilta ei voi välttyä mutta mies vakuuttaa käsi sydämellä ettei tahallista lainailua tule harrastettua. Turhan läheltä viistävät kuviot tulevat vastaan sattumalta tai sitten joku muistaa ystävällisesti huomauttaa.

-Kulutetun musiikin määrä henkilökohtaisesti on niin valtava, että tiettyihin sointukulkuihin tulee väkisinkin tarjottua asiaa, joka on juurtunut pollaan jonkun vanhan biisin myötä. Ja se on ihan okei, niin kauan kun haastemies ei lyö lappua kouraan. Uudella levyllä on kappale, josta toverini Leverage-yhtyeestä löysivät selkeän yhteyden…kehenkäs muuhun kuin Siiri Nordiniin. Todellinen WTF-momentti minulle, mutta yhteys oli ilmeinen, kun asiaan perehdyttiin. Tosin kyseinen kappale oli 60-luvun peruja, joten sain edes hieman jotain järkeä juttuun. Ja tulihan tutustuttua Siiri Nordinin tuotantoon samalla…

Kuinka mielekkäältä kokonaisen albumin julkaiseminen tuntuu laskevien levynmyyntilukujen maailmassa? Levyyn käytetty energia ja aika on kuitenkin edelleen sama, myyntimääristä huolimatta.

-Onhan se hieman tragikoomista operoida levyn teon parissa intensiivisesti näinkin pitkään, tietäen tämän päivän meiningin, mutta minkäs teet. Uit mukana, toivot parasta ja teet parhaasi.

Levystä on kuitenkin tulossa myös vinyyliversio – miksi ihmeessä(!)

-Jokaisen ihmisen tulisi kerran elämässään julkaista vinyylialbumi. Tai edes ostaa. Nyt siihen tuli mahdollisuus tämän orkesterin puitteissa, joten siihen piti kaiken järjen mukaan tarttua. Se on vielä gatefold (=kirjamaisesti avautuvat kannet), ihan mahtavaa. Ja vinyyli on punainen, herrajumala!

Kuinka monta slovaria uskaltaa laittaa levylle ettei riehakas tunnelma kärsi liikaa, vai voiko/kannattaako asiaa miettiä kovinkaan syvällisesti etukäteen?

-Ei sinne hirveästi kehtaa hituria tunkea. Yksi riittää, jos siinä blendaantuu herkkyys ja voimakkuus sopivassa suhteessa. Toisaalta, onhan moni yhtye onnistunut tuolla saralla niin hyvin, että tänä päivänäkin riittää Best Of Ballads -kokoelmia joka toinen vuosi markkinoille. Tällä levyllä ei muuten ole varsinaista slovaria ollenkaan, kappale nimeltä Desperately on lähinnä tuota kenttää.

Millaista palautetta tulee ulkomaan suunnalta? Kiinnostus ei liene nykyään enää pelkästään Emppu Vuorisen varassa!

-Kyllä siellä tuntuu olevan tietyt tahot ja piirit ihan innoissaan, mikä on tietysti tosi mukavaa. Onhan meillä alusta asti ollut etulyöntiasema huomion kanssa Empun ja Nightwishin myötä, mutta jotenkin tuntuu, että aika aikaisessa vaiheessa ihmiset kokivat tämän omana juttuna, mikä on sekin varsin mukavaa.

Ehtiikö Brother Firetribe ulkomaan keikoille?

-Näin ollaan kelattu, että pakko olisi ehtiä. Katseet sen suhteen ovat tiukasti loppuvuodessa. Nottinghamissa käydään pyörähtämässä Firefest-festivaalilla lokakuussa, mutta tarkoitus olisi tehdä paljon enemmän, jos vain kaikki natsaa. Sormet ristissä tälläkin hetkellä.

Kerro uudesta videosta For better or for worse?

-Tehtiin Nitro Studiolla Turussa tyylikäs soittovideo. Jälkityöt tekstiplansseineen ja sofistikoituneine animaatioineen nosti lopputuloksen pykälää korkeammalle tasolle. Nyt kun saataisiin se vielä julkaistua, niin avot. Oli äärimmäinen virhe yöpyä Turussa orkesterin kesken edellisenä iltana. Maski ja stylisti olivat onneksi maailman luokan ammattilaisia. Eivät näyttäneet hermoromahdustaan missään vaiheessa, erittäin pro.

Jos maailmalta saisi lainaan ison nimen Brother Firetriben levyn tuottajaksi, kuka tulisi ensimmäisenä mieleen?

-Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti Mutt Lange. Peter Collins myös. Bob Rock tietysti. Bruce Fairbairn ehdottomasti, jos eläisi. Ron Nevison, miksei. Ja silti me luultavasti tuotetaan se taas omin voimin.