Minä, Armi Maria R. (Otava, 2023) on kokeneen kirjailijan, Raija Orasen, fiktiivinen elämäkertaromaani Marimekon perustajasta, Armi Ratiasta (1912-1979). Kirja käsittelee suureen kansainväliseen menestykseen nousseen vaatesuunnittelijan elämän eri vaiheita, lapsuudesta Karjalassa hänen kuolemaansa asti rikkaana brändinomistajana. Kerronta pohjautuu aiempiin Armi Ratiasta kirjoitettuihin teoksiin, tv-dokumentteihin ja artikkeleihin. Mielestäni Oranen ei pyri tulkitsemaan Armin olemusta tai edesottamuksia kovinkaan paljoa. Vain muutaman halki kirjan kulkevan piirteen hän on liittänyt osaksi omaa Armiaan, mutta ei hän reilulla kädellä omia mausteitaan henkilökuvaan lisää, vaan pitäytyy vahvasti lähdemateriaalissa ja yleisesti tunnetuissa seikoissa oman aikansa valtakunnan julkkiksesta.
Helsingin Sanomien arvostelussa 25.7. tästä kirjasta kirjoitettiin hivenen pettyneeseen sävyyn juuri siihen vedoten, ettei kirjailija ollut käyttänyt ilmaisunvapauttaan, ei ollut luonut omaperäistä tulkintaa Armi Ratian persoonasta, vaan kirjaa oli kirjoitettu ”vanhaa toistaen ja surutta lainaten”. Olen sitä mieltä, että kirjailijan tyylivalinta oli oikea. En itse tiennyt Armi Ratian elämästä juuri mitään tätä kirjaa ennen, joten miksi olisinkaan kaivannut aivan uudenlaista tulkintaa suhteessa aiempaan? Minulle kyseessä on vasta ensimmäinen kerta, kun syvennyn kyseisen legendan elämään.
Toinen asia, jota HS kritisoi, on kirjan kärjistävä tyyli. Se on mielestäni osittain totta. Kirjassa on kärjistäviä kohtia, mutta kärjistääköhän hesari nyt itse, kun väittää kirjaa kokonaisuudessaan kärjistäväksi? Toki, lapsena Armi saa kirjassa isältänsä piiskaa, yrityksen perustamisvaiheet ja alkuvaikeudet kuvattiin paikoin farssimaisina ja Armin alkoholinkäyttö ja kenties miesseikkailutkin, olihan näitä kuvailtu kärjistävästi. Näitä asioita minä hyvältä tarinalta juuri kaipaan. Niin, ja ne vippaskonstit, joilla hän kerta toisensa perään selviytyi talousvaikeuksien kielekkeeltä, olihan niissä uskomattomuutta. Jotkut hyvän tarinankerronnan säännöt säilyvät halki vuosikymmenten: sopiva kärjistys ja liioittelu luo tarinaan tarttumapintaa.
Sota-aika solahtaa henkilöhahmojen ja heidän Viipurissa aluillaan olevan yritystoiminnan ohi sinänsä melko kevyenä vaiheena. Viipurista joudutaan pakenemaan, mutta sitten sinne palataan, ja sitten taas paetaan. Natsi-Saksasta ja Hitleristä keskustellaan kriittiseen sävyyn, mutta ajan henkeä tiivistetään muutamiin keskusteluihin, joiden kautta käy ilmi mitä mieltä ollaan. Armin mies Viljo Ratia (1911-2006) oli jo ennen sotia töissä armeijassa pienempänä päällikkönä. Hän oli tarinassa usein järjen ääni varsinkin raha-asioissa, mutta asenteeltaan skeptinen, jopa negatiivinen. Tylsyyteen arjessa ja negatiivisuuteen Armi kyllästyykin hänessä jo varhain Viipurin vuosina. Yksi asia, joka kirjassa mietityttää on kuvaus avioliitosta, joka kestää halki vuosikymmenten, vaikka yhteiselämään liittyi monia ongelmia, etäisyyttä, syrjähyppyjä ja tylsistymistä. Avioliitto nähtiin jo olemukseltaan erilaisena kuin nykyään, eräänlaisena taloudellissosiaalisena sopimuksena, johon ei tarvitsekaan jatkuvasti liittyä paljon syviä tunteita.
Armi kävi jo 1930-luvulla opiskelemassa kankaanpainantaa ja suunnittelua Lontoossa, jossa heidän aikansa Viljon kanssa venyi 2,5 kuukauteen menomatkalla rikkoutuneen laivan korjausten viivästymisestä johtuen. Ehkä tuo laivaan tullut vaurio vaikutti siihen, mikä Armista myöhemmin kehittyi, sillä hän sai Lontoossa vahvasti vaikutteita ja inspiraatiota, joita hän suurella vimmalla halusi lähteä takaisin Viipuriin toteuttamaan, vaikka töitä olisi tarjottu Lontoostakin. Tuohon aikaan ulkomailla vietetty aika oli varmasti aivan erityistä.
Kirjan kerronnan näkökulmat ja tyyli vaihtelevat mosaiikkimaisesti. Kerrontaa vie eteenpäin välillä Armi itse minäkertojana, välillä taas kertoja vaihtuu ulkopuoliseksi. Yleensä kirjoissa on pyritty pitämään kokonaisuus yhdenmuotoisena tyyliltään, mutta tässä tapahtui tuollaista hyppelyä, mikä itseasiassa vain virkisti itseäni lukijana. Orasen tyyli on helppolukuista, jännitteitä ja mielenkiintoisuutta luovaa, ja paikoin se yltyy jossain määrin runollisesti maalailemaan. Olen lukenut Oraselta muutaman kirjan ennen tätä, ja pidän hänen kirjoistaan juuri edellä mainituista syistä. Suuri juonenkaari on kirjassa toimiva, sisältäen todella paljon eri vaiheita, elämänmakuista sutinaa ja karheutta. Marimekko-brändin ja -yrityksen kehittyminen on tarinallistettu kirjaan kulkuna pienen pienestä kohti yhä suurempaa ja suurempaa; se on kiemurteleva polku, joka käy monien vastoinkäymisten ja esteiden kautta. Toisaalta sisukkuuden, toisaalta sattuman ja huolettoman asenteen ansiosta, tämä maailmanlaajuisesti merkittävä ilmiö ja tuote nimeltä Marimekko kehittyi ja saavutti suurta menestystä.
Kuvailut Armin vuosista superrikkaana kaiken sen köyhyyden ja karjalaiskituuttamisen jälkeen ovat osaltaan mehukkaita, osaltaan turhamaisuuden olemusta alleviivaavia. Kirjassa Armia kuvataan myös Kekkosen jonkinlaisena kumppanina ja keraamikko Birger Kaipiainen esiintyy monissa kohdin kirjaa. Voihan tätä kirjaa kritisoida elokuvallisen kerronnan kehikkoihin liialti asettumisesta, mutta joskus pitää myös myöntää, että sellainen tyyli voi toimia. Nautin itse tämän kirjan lukemisesta, ja nyt tiedän Armi Ratia -julkisuushahmon elämän eri vaiheista monenlaista. Kirja on kertomus nimenomaan julkisuushahmosta, mutta yksityisyyttä kuvataan myös paljon, eikä sieltä se tulkinnallisuus kokonaan loista poissaolollaan.
Aarne Pohjois-Koivisto
Minä, Armi Maria R on saatavana e-kirjana ja Karoliina Kudjoin lukemana äänikirjana.
Raija Orasen (s. 1948 Hyrynsalmi) laajaan tuotantoonsa kuuluu niin romaaneja kuin myös novelleja, satuja, lastenkirjoja, kuunnelmia ja näytelmiä sekä musiikkidraamaa ja tv-käsikirjoituksia. Hänet tunnetaan televisiosarjoista Puhtaat valkeat lakanat ja Ruusun aika.
