Provinssi 2016, perjantai 1.7.
Provinssin perjantain ohjelmisto sai yhä enemmän nuoria liikkeelle ja yleisömäärä kohosi 22 000 kävijään. Tunnelma tiivistyy päätöspäivänä, sillä paikalle odotetaan 30 000 kävijää, mikä on samalla Provinssin kaikkien aikojen yleisöennätys. Pienen loven päätöspäivän ohjelmaan aiheuttaa brittiläisen Bring Me The Horizonin keikan peruuntuminen. Bändi peruu Provinssin keikkansa jo toistamiseen. Ensi kerralla paremmat dropit, jos uutta mahdollisuutta enää tulee.
Provinssin perjantai olisi erityisesti suurten suomalaisten popartistien juhlaa. Ajatus Antti Tuiskusta ja Cheekistä Provinssin päälavalla olisi vielä muutama vuosi sitten tuntunut etäiseltä ajatukselta. Nyt molemmat artistit houkuttelivat paikalle sankan yleisömeren. Energisesti esiintynyt Antti Tuisku on antanut uuden elämän Sata salamaa -kappaleelle, joka oli onneksi ristiriidassa Provinssin lämpimän ja aurinkoisen ilman kanssa. Kuten eräs kaveri totesi: ”Vi**ttaa kun ei sada.”
Uudella levyllä elektronisempaan ilmaisuun luottanut Sara ei ollut hylännyt instrumenttejaan esiintyessään perjantai-iltana. Uusi ja vanha materiaali muodostivat saumattoman liiton. Tunnelma kohosi keikan edetessä ja saavutti huippunsa Vielä muodostan varjoni –kappaleen kohdalla. Ihmekös tuo, kyseessä on yksi parhaista suomalaisista moderneista rockbiiseistä.
Samaan aikaan ruotsalainen Graveyard oli houkutellut teltallisen yleisöä jammailemaan vahvasti 70-luvulle kumartavalla rockillaan. Nostalgiannälkäistä, mutta ei vanhahtavaa.
Kesän ainoan keikan Provinssissa soittava Disco Ensemble oli saanut mairittelevan paikan päälavan toiseksi viimeisenä esiintyjänä. Bändin settilista koostui fanien toiveista ja odotetusti mukana oli paljon First Aid Kit –kulttiklassikon biisejä. Bändi oli energinen ja takuuvarma itsensä. Ei yllätyksiä.
Todellinen korvien putsaus tapahtui irlantilaisen Damien Ricen keikalla. Lavalla oli mies ja kitara, jota alleviivasi säästeliäästi käytetyt valot. Toki Rice olisi hyötynyt suljetummasta ja pimeämmästä tilasta, mutta miehen uljas koskettava ääni toi intensiteettiä valoisaan iltaan. Upea artisti, joka onnistui tuomaan nyansseja keikkaan särölaulullaan ja luuppaamalla omaa musisointiaan. Ajoittain äänivalli paisui niin suureksi, että oli pakko hieraista silmiä, oliko lavalle saapunut muita muusikoita. Ei ollut. Ainoa miehen seura oli ajoittain välähtäneet valot.
Teksti; Tomi Asuintupa
Foto; J.A.Kaunisto ja Tomi Asuintupa
