Selma Vilhusen ohjaama ja käsikirjoittama Neljä pientä aikuista on tullut suoratoistopalvelu Elisa Viihteeseen. Vuonna 2023 ensi-iltansa saanut elokuba kertoo polyamoriasta ja on riipaiseva sukellus rakkauden syvään päätyyn.
Neljä pientä aikuista sai elokuvateattereissa 24 917 katsojaa ja sen pääosaa esittävä Alma Pöysti palkittiin parhaan pääosan Jussi-palkinnolla. Se nousi myöhemmin vuokratuimmaksi elokuvaksi Elisa Viihteessä.
Mesta.netin kriitikko J.A. Kaunisto kirjoitti elokuvasta arvion.
Neljä pientä aikuista etsii rakkauden aakkosista suuren kansanosan vähemmän käyttämiä kirjaimia. Tavallisuudesta poikkeavan rakkaussuhteen aihetta käsitellään luontevasti ilman ryppyotsaisuutta tai heristelevää sormea. Neljä pientä aikuista onnistuu herättelemään tunteita koko väripaletin verran, ja varmasti herättämään myös ajatuksia. Rakkaudella on monet kasvot.
Tarinassa pappina toimiva Matias (Eero Milanoff) löytää itsensä toistuvasti toisen naisen sängystä. Asia selviää yllättäen Juulia-vaimolle (Alma Pöysti) – edessä on hetkellinen henkinen romahdus. Suurimman tunnekuohun laannuttua, poliittisen uransa nousuputkessa oleva Juulia kutsuu petollisen naisen Ennin (Oona Airola) kyläilemään ja lyö pöytää kaikkia hämmentävän ehdotuksen.
Mitä jos? Vaimo ja mies + toinen rakkaus = yhteinen elämä.
Kolmen rakastavaisen arki muuttuu myöhemmin vielä selkeämmin polyamorisen suhteen malliesimerkiksi, kun kolmikko saa joukkoonsa vielä yhden ”jäsenen”.
Vilhunen pyörittelee sujuvasti monenlaisia rakkauden eri osa-alueisiin liittyviä teemoja. Mitä parasta, aiheita käsitellään aikuiseen makuun sopivana kerrontana ilman kiihkoilua tai alleviivaamista. Tarinan humoristiset, jopa yllättävät käänteen saavat usein voimavaransa juurikin päähenkilöiden mutkattomasta suhtautumisesta tavallisuudesta poikkeavaan ihmissuhdearkeensa.
Vaikka elokuvassa on runsaasti draamaa, tarina ei ole raskas ja kohtaukset pidetään riittävän lyhyinä. Positiivinen vire jatkuu koko elokuvan ajan. Erityisen nautittavaa elokuvasta tekee Alma Pöystin suvereeni heittäytyminen. Pöysti on jokaisen kohtauksen suurin tähti, ja parhaimmillaan Pöysti on kuin omassa elokuvassaan. Näyttelijän uskomaton herkkyys vetää vertoja vain Pöystin hersyvälle ilmeikkyydelle tai vähäeleiselle seksikkyydelle.
Jos Alma Pöysti varastaa totaalisesti show’n, elokuvan suurin kompastuskohta on Eero Milanoffin esittämä pappi. Roolihahmo ei pode suuriakaan tunnontuskia, suostuu välittömästi ehdotukseen kolmen rakastavaisen suhdekuviosta, ja vieläpä käyttää sivusuhteensa seksi-iltoina huumeita! Katsoja joutuu jopa ihmettelemään, millä ihmeen voimalla kovin värittömäksi jäävä hahmo on saanut kaksi upeaa naista pauloihinsa.
Oona Airolan esittämä Enni on hyvä vastapari Pöystin Juulialle, mutta jää paikoin selkeästi jalkoihin. Onnistuneet roolisuoritukset nähdään Matiaksen vanhempia esittäviltä Esko Roineelta ja Kaija Pakariselta, joiden roolihahmot osoittavat myös kiitettävää ennakkoluulottomuutta.
Neljä pientä aikuista esittää tärkeitä puheenvuoroja rakkaudesta, yksittäisten kohtausten ja teemojen avulla. Kokonaisuus on riittävän suorapuheinen, sopivasti kevennettynä. ”Näin pitäisi toimia” -tyyliset palopuheet suuntaan tai toiseen, ohitetaan kättä heiluttaen takavasemmalta. Rakkauden suhdanneherkillä vesillä elokuva on kaikkea muuta kuin tyypillinen kotimainen, mahdollisesti tulevaa kulttiainesta.
