Poltergeist. Ohjaaja: Gil Kenan. Pääosissa: Sam Rockwell, Rosemarie DeWitt. K-16. 94.
Vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Poltergeist yhdisti kahden erilaisen tekijän näkemykset moderniksi klassikoksi, jonka vaikutus näkyy yhä muun muassa Riivatun (2011) ja The Conjuringin (2013) kaltaisissa elokuvissa.
Kauhugenren suurten joukkoon kuuluva Tobe Hooper ohjasi, ja Stephen Spielberg toimi kirjoittajana ja tuottajana. Jälkimmäisen vaikutus myös ohjauksessa oli tosin huomattavasti suurempi kuin alkutekstit paljastavat. Lopputulos oli kuin lapsilta kielletty koko perheen elokuva: sujuvaa tehostekauhua, johon yhdistyi spielbergmäinen sadunomaisuus. Vaikka ajanhammas on puraissut palan elokuvan magiasta ja tehosteiden voimasta, on se yhä miellyttävä katsomiskokemus.
Uudelleenfilmatisointi saa puolestaan toivomaan, että tuottaja Sam Raimi olisi toiminut Spielbergin tavoin, mutta valitettavasti hän on suonut kokemattomalle Gil Kenanille työrauhan. Uusi Poltergeist on tavanomainen tusinakauhu ja huono uusversio.
Tarina on tuttu. Perheen uudessa kodissa tapahtuu kummia, ja henkien kanssa seurusteleva nuorimmainen siepataan jonnekin elävien ja kuolleiden maailman välitilaan. Freelingin perhe on aiempaa realistisempi ja epämiellyttävämpi, ja luuseri-isä, joka vaikuttaisi olevan koko ajan pienessä tuiskeessa, on vastenmielisyydessään genrelle epätyylillinen. Näyttelijäsuorituksissa ei ole vikaa, ja lapsinäyttelijöiden valinnassa ja ohjauksessa on onnistuttu hyvin.
Kuuluisimmat repliikit ja kohtaukset toisinnetaan sellaisinaan, mutta näennäisestä uskollisuudesta huolimatta elokuvasta on riisuttu kaikki, mikä teki alkuperäisestä klassikon.
Spielbergin ja Hooperin tulkinnassa pahuus tunkeutuu normaalilta vaikuttavaan ympäristöön ja kauhu kasvaa hitaasti. Nyt paranormaalien ilmiöiden taustat paljastetaan heti alkuun ja vihaiset vainajat vapautetaan pikaisesti kärsimättömän nykykatsojan tylsistymisen estämiseksi.
Tunnelman lisäksi poissa on myös amerikkalaiseen perhekuvastoon ja teknologiaan kohdistuva kritiikki. Paha vaanii yhä televisiossa, mutta ruudun lumisadetta tuijottavan lapsen apaattisuudessa ei ole enää kodintekniikkaan kohdistuvaa pelkoa, jonka japanilaiset ovat omineet maaperäkseen. Modernisoinnissa hyödynnetään uudet keksinnöt tableteista älypuhelimiin riivahenkien temmellyskenttänä mutta ilman kriittisiä tai humoristisia äänenpainoja.
Poltergaistista julkaistiin 2007 DVD:lle 25-vuotisjuhlapainos, jossa käsitellyn kuvan ja äänen ja ohella juhlan hurmaa edustaa kaksi surkeaa dokumentin irvikuvaa, joissa paranormaaleiden ilmiöiden parissa puuhastelevat huijarit horisevat pehmoisia. Tämän vuoden version paras puoli on, ettei siitä tulla koskaan julkaisemaan juhlapainoksia.
J. K. SILVENNOINEN
