Pierce Brosnanin tähdittämä The Last Rifleman sai maailman ensi-iltansa marraskuussa 2023. Suomen teattereissa sitä ei esitetty, mutta nyt elokuva on saapunut vuokralle. Mesta.netin J.A. Kaunisto katsoi tositapahtumiin perustuvan draamaelokuvan.
The Last rifleman on Belfastin oman kasvatin, Terry Loanen ohjaustyö, joka lähettää 92-vuotiaan irlantilaisen sotaveteraanin viimeiselle kunniakkaalle ja tunteikkaalle matkalle.
Tarina perustuu tositapahtumiin – eräs brittisotaveteraani lähti omin luvin vanhustenkodista, ja matkusti monen mutkan kautta Ranskaan Toisen maailmasodan ratkaisuvaiheen, Normandian maihinnousun, vuosipäivän juhlintaan.
Elokuvassa kunniakkaan matkan tekee ex-Bond Pierce Brosnan. Brosnan on maskeerattu onnistuneesti 92-vuotiaaksi, mutta miehen eleet ja liikkeet ovat paikoin turhan vikkeliä 90-vuotiaan veteraanin hahmoon sopiviksi. Brosnan on kuitenkin elokuvan kantava voima, sillä Brosnanin lisäksi leffassa on vain sivuosia.
Brosnanin esittämä Artie menettää hoitokodissa elämänsä rakkauden, vaimonsa, ja päättää menneisyyden aaveiden ja syyllisyyden tunteiden ajamana matkustaa Normandian maihinnousun 75-päivän juhlintaan. Tarinassa monella lailla sairaan ja monimutkaisen lääkekuvion avulla toimintakuntoisena pysyvän Artien yllättävää lähtöpäätöstä perustellaan huolimattomasti. Artieta vaivaavat muistot ja syyllisyys rintamalla kaatuneen ystävän kohtalosta. Artie kilvoitteli ystävänsä kanssa myös saman naisen suosiosta (Artien elämän rakkaudesta), ja sivulauseessa voi huomata Artien kantaneen aina alemmuuden tunnetta – ehkä hänen olisi pitänyt jäädä kaatuneena rintamalle ja Artien ystävän saada onnellinen elämä valittunsa rinnalla.
Artien matka etenee tunteikkaiden ihmiskohtaloiden avulla, ja ilman voimassa olevaa passia mies pääsee monen sattumuksen jälkeen itse Ranskaan. Maine kiirii perässä, sillä paikallinen toimittaja haistaa kuviossa myyvän kohujutun aiheen. Lopulta Artien matkasta tulee valtakunnan laajuinen uutinen.
Elokuva muistuttaa Harold Fryn toiveikas taival -elokuvaa, jossa eläkeläismies päättää lähteä toimittamaan surunvalittelua saattohoidossa olevalle ystävälleen – kävellen tuhannen kilometrin matkan tpäähän. Matkasta muodostuu valtaisa mediashow, joka saa uskomattomia ja jopa absurdeja käänteitä. The Last rifleman on pohdiskelevampi, vaikka elokuvan pohjavireen nostalgisen draaman takaa kurkistaa hyväntahtoinen hymy. Artie saa matkansa aikana huomata, että sotaveteraanin status avaa ovia ja tuo positiivista huomiota – vaikka hän ei ollut koskaan sankari. Artie toteaa useaan otteeseen, että he olivat kaikki vain poikia.
Artien oma kuva sodan muistoista ja muun yhteiskunnan ajatus sankariveteraaneista asettuukin mielenkiintoisella tavalla vastakkain. Elokuvaa pitääkin katsoa nostalgialasien läpi, sillä leffaa on ilmeisesti tehty paikallisten itsenäisyyspäivien ja vastaavien juhlatilaisuuksien tunnelmaa nostattavaksi kuvastoksi. Vaikka elokuvassa käsitellään arkojakin aiheita, kuten esimerkiksi ongelmallista suhdetta entiseen viholliseen eli saksalaisiin, kovemmat äänenpainot jätetään suosiolla rauhaan.
Brosnan on roolissaan vakuuttava, mutta muuten elokuvasta jää hieman varovainen ja turvallinen jälkimaku. Käsi pysyy lipassa ja draaman kaarta pyritään venyttämään, mutta hienoinen huumorin pirskahtelu olisi tuonut elokuvaan lisää eloa. Artien sotamuistot lomittuvat sujuvasti veteraanin tapahtumarikkaan matkan varrelle mutta muutama värikäs sivuhahmo olisi tuonut tarinaan vahvempaa draaman kaarta. Nyt vastuu katsojan viihtymisestä jää liikaa Brosnanin hartioille ja ohjaajan luotto tunteisiin vetoavaan taustatarinaan turhan mustavalkoiseksi.
The Last Rifleman on katsottavissa Elisa Viihteessä.
